Kymmenen vuotta sitten koko läntinen maailma pysähtyi, kun USA:n tukema pohjoisen liittouma löi Talibanien ja al-Qaidan joukot. Maailmaa mullistaneet terrori-iskut oli rankaistu. Oli aika rakentaa rauhaa.

Pian tämän jälkeen myös suomalaiset lähtivät Afganistaniin turvaamaan maan jälleenrakentamista. Suomalaiset menestyivät hyvin alun siviilipainotteisessa operaatiossa Kabulissa. Afganistanin yhteiskunnan uudelleen pystyttämisen piti sujua tehokkaasti. ISAF-joukkojen tehtävä oli turvata tämän onnistuminen.

Tilanne on muuttunut noista päivistä. Nykymaailman kriisit ovat monimutkaisia ja rauhanturvaajista tulee helposti konfliktien osapuolia. Afganistanissakin siviilipainotteisesta operaatiosta on tullut yhä enemmän sotilasoperaatio.

Suomen oma maanpuolustuskyky vaarassa

Suezin kriisistä saakka Suomi on vähintäänkin kantanut vastuunsa kansainvälisen yhteisön rauhan vaalijana. Olemme osallistuneet pääosin YK:n alaisiin rauhanturvaoperaatioihin. Emme ole halunneet olla konflikteissa osapuolina. Olemme halunneet toimia erotuomarina vihollisosapuolten välillä. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat toimineet operaatioissa ammattitaitoisesti, luotettavasti ja niittäen hyvää mainetta.

Vaikka päätös osallistua Afganistanin operaatioon herätti keskustelua, ovat Afganistanissa rauhanturvaajina palvelleet suomalaiset ammattisotilaat ja reserviläiset suoriutuneet tehtävästään erinomaisesti.  Suomalaisten rauhanturvaajien tulisi jatkossakin koostua pääosin siviili- ja sotilasmaailmojen rajapinnassa hyvin menestyvistä reserviläisistä.

Vaikka puolustusvoimat on hyötynyt ISAF-operaatiosta, on silti oikeutettua kysyä, mikä on näiden oppien hinta? Tällä vaalikaudella Suomi leikkaa puolustusbudjettiaan merkittävästi. Puolustusvoimain komentajan Ari Puheloisen mukaan tämä heikentää väistämättä Suomen maanpuolustuskykyä, joka kuitenkin on puolustusvoimien päätehtävä.

Rauhanturvaaminen on arvokasta globaalin vastuun kantamista. Sitä on hyvä jatkaa. Nykyinen sotilaallinen kriisinhallinta palvelee kuitenkin eniten ulkopoliittisia pyrkimyksiämme. Olisiko aika kuitata operaatioiden määrärahat kokonaan ulkoasiainministeriön budjetista? Silloin puolustusministeriön varoja jäisi myös todelliseen maanpuolustustyöhön. Tulevien budjettileikkausten jälkeen reserviläisarmeijallamme ei näet ole varoja edes kattaviin kertausharjoituksiin. Tämä vaarantaa maanpuolustuskykyämme.

Hallituksen huolehdittava kriisinhallintaveteraaneista

Kriisialueella palveleminen on vaativaa ja vaarallista. Sen ovat osoittaneet myös Afganistanista palanneet haavoittuneet ja siellä kaatuneet. Suomen hallituksella on velvollisuus taata rauhanturvaajille paras mahdollinen koulutus, varustus ja jälkihoito. Hallituksella on velvollisuus taata ne myös siviilikriisinhallinnan ammattilaisille.

Kriisinhallintaveteraaneja ja heidän lähiomaisiaan ei saa jättää yksin, ei operaation aikana eikä sen jälkeen. Julkisuuteen noussut Ylivääpeli Pekka Jylhän taistelu tukiviidakossa on julma esimerkki heitteillejätöstä. Lainsäädännöllisesti vammautunutta rauhanturvaajaa tulisi kohdella sotainvalidina. Hallituksen tuleekin huolehtia tästä ennen UNIFIL-operaation alkua.

Nyt pohditaan, millä aikataululla suomalaisten pitäisi vetäytyä Afganistanista. Tämä päätös ei saa vaarantaa Afganistaniin vielä jäävien sotilaiden jaksamista ja turvallisuutta. Viidenkymmenen miehen vähentäminen on helppoa paperilla. Sen sijaan sen vaikutusten arviointi kentällä on monimutkaista Arkadianmäeltä käsin. Päätöstä tehtäessä on tärkeää konsultoida kriisinhallinnan ammattilaisia Afganistanissa.

On myös muistettava, että suomalaiset palvelevat yhdessä ruotsalaisten kanssa. Suomen tulee ottaa huomioon heidän vetäytymisaikataulunsa ja sovittaa omansa siihen.

Suomi on päättänyt korvata sotilaansa kehitysyhteistyöllä sekä siviilikriisinhallinnan ammattilaisilla, kuten poliiseilla. Suomella onkin ollut vahva panos Afganistanin poliisin ja armeijan kouluttamisessa. Turvallisuuskoneiston vahvistaminen ei pelkästään riitä. Paikallis- ja keskushallintoa on myös kehitettävä luotettavammaksi ja tehokkaammaksi.

Painopiste siviilikriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön

Kehitysyhteistyön tulee olla afgaanilähtöistä ja erityisesti kannustaa paikallisia oma-aloitteisuuteen. Keskushallinnon ohella varoja tulisi kanavoida myös suoraan paikallistasolle. Menestystä onkin saavutettu ruohonjuuritasolla lukutaidon nousussa, tyttöjen koulutustason parantamisessa sekä yleisen elintason paranemisessa. Paras tapa auttaa kehittyviä maita on auttaa heitä auttamaan itseään.

Afganistanista ei tule vetäytyä hätiköiden. Suomalaisten rauhanturvaajien ja siviilikriisinhallinnan ammattilaisten apuun luotetaan alueella. Paikalliset ovat laittaneet oman turvallisuutensa likoon yhteistyön nimissä.

Suomen tulee siirtää painopisteensä siviilikriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön. Erityinen merkitys on meille suomalaisille tärkeän luotettavan hallinnon kehittämisessä. Tätä edeltää kuitenkin poliisin ja armeijan kouluttaminen. Aloitettu vetäytyminen täytyy tehdä vastuullisesti asettamatta paikallisia yhteistyökumppaneitamme tai omia rauhanturvaajiamme vaaraan. Olemme sen heille velkaa.


Lisätietoja:
Tom Packalén
040-717 0787
tom.packalen@eduskunta.fi