Toki kaikki muutkin puolueet ja ehdokkaat perussuomalaisten ja Timo Soinin (49) lisäksi vannovat, miten tärkeä presidentti-instituutio on. Mittariksi ponnekkuudelle on otettu jopa se, kuka eniten kiertää jakamassa vaalikrääsää pitkin Suomea. Sille, mitä tapahtuu eduskunnassa ja on tapahtunut aiemmin, ei tunnuta paljon painoarvoa annettavan, ainakaan mediassa. Ehkä demokratia todella on kriisissä.

Presidentin valtaoikeuksien leikkaajat

Mitä seurauksia presidentin valtaoikeuksien leikkaamisesta sitten on ollut ja on? Ei tarvitse kuin katsoa vaaliväittelyitä, niin huomaa, ettei presidentillä juuri ole valtaa, koska monet ehdokkaille tehtävät kysymykset koskettavat juuri näitä vallankäytön rajoja ja niiden venyttämistä sekä perusteluita siihen. Tähän on tultu eduskunnassa harjoitettavan politiikan, erityisesti Suomen EU-politiikan, johdosta. Tähän on tultu vanhojen puolueiden ja heidän kärkikaartin johdattamina. Tuohon kaartiin ovat kuuluneet kertaalleen jo pois politiikasta pyrkineet Sauli Niinistö, 63 ja Paavo Lipponen, 70 sekä pois äänestetty Paavo Väyrynenkin, 65.

Osallistuminen tärkeintä?

Kampanjoissa on ollut paljon humpuukia, niin että kun loppusuora ensi viikolla aukeaa ja äänestys jo alkaa, ei ainakaan minulle ole muodostunut selkeää kuvaa siitä, miten ns. vanhat konkarit Väyrynen, Lipponen ja Niinistö toimisivat presidenttinä. Essayahin, Arhinmäen ja Biaudetin osalta asialla ei ole juuri merkitystä, sillä heillä ei näytä olevan mahdollisuuksia toiselle kierrokselle, mutta joskushan tärkeintä on osanotto. Ehkä Lipposen voi lukea samaan sarjaan, mutta tv-mainonta voi tosin nostaa häntä. Karnevaalihengessä tehty vitsikäs kummelimainen mainos on Lipposen viimeinen oljenkorsi pitkällä valtiomiesuralla. Ay-liikkeen johto on valjastettu myös mukaan hyvä veli -hengessä, jota henkeä ay-liikkeen johto mitä parhaiten nyt todistaa edustavansa. Kaikki halutaan ottaa punakoneesta irti ennen kuin uusi aika koittaa ja muutkin kuin vasemmistolaiset lähtevät tavoittelemaan kyseisten liittojen kärkipaikkoja. Sitten loppuvatkin kiintiövalinnat ja tehdään töitä koko Suomen puolesta eikä vain omia etunäkökohtia varmistellen ja hitaasti, mutta varmasti Suomea näivettäen. Ay-liike ei ole kyennyt uudistumaan, joten siihen kuvaan sopii hyvin vanhuuseläkkeellä oleva ehdokas.

Johdonmukaisuus ja selkeys

Mielestäni selkeimmän ja uskottavimman kuvan itsestään ja toiminnastaan presidenttinä ovat kampanjan aikana antaneet Soini ja ikävä kyllä Pekka Haavisto. Vaikuttaneeko siihen se, että molemmat ovat kansanedustajia ja siten tietyllä tavalla aidosti vastuullisia siinä, mitä sanovat? Kokeneen Väyrysen linjaan olen henkilökohtaisesti erittäin pettynyt, sillä hänellä on ollut mm. viime kaudella ministerinä aikaa näyttää, miten kriittinen hän on suhteessa EU:hun. Mutta hän on hyväksynyt Lissabonin sopimuksen eli EU:n perustuslain ja tavat, joilla sopimus Suomessa ja muualla Euroopassa vietiin lävitse. Hän on ollut hyväksymässä ensimmäiset Kreikka-tukipaketit jne. Se siitä EU-kriittisyydestä. Vanhat meriitit viime vuosituhannelta tuolla saralla eivät enää päde, vaan on katsottava viimeaikaista toimintaa nimenomaan vallan kahvassa. Se toiminta kävelee näissä vaaleissa Väyrystä vastaan, jos oikeudenmukaisuudelle jotakin merkitystä presidentinvaalissa ylipäätänsä halutaan antaa.

Varmistelulla voittoon?

Sauli Niinistö on luku sinänsä. Mitä pidemmälle vaalikampanja on edennyt, sitä pettyneempi olen Niinistöön. Mitä virkaa on johtajalla, jolla ei ole mitään linjaa tulevaisuuteen? Niinistö kiemurtelee toimittajien edessä. Hän on laskelmoiva tavalla, joka on silmiinpistävä kuin pituushyppykisassa metrin lankun takaa lähtevä ponnistus. Tällainen oli ehkä aluksi omiaan hämmästyttämään suurta yleisöä. Mies hyppää metrin muita taaempaa, mutta on kaksi edellä kasassa! Loppusuoralla kansa haluaa kuitenkin nähdä Niinistön, joka hyppää lankulta, kuten muutkin, jotta voidaan todella nähdä, osaako hän pärjätä isoissa kisoissa. Siellä ei voi ottaa metrin ennakkoa, vaan marginaalit ovat tiukkoja. Siellä tarvitaan ponnistajaa, joka pystyy iskemään piikkarinsa lankulle täydestä vauhdista. Uskaltaako Niinistö vai menisikö koko homma läpijuoksuksi? Sitä me emme tiedä, vaikka syytä olisi. Jos vauhtia ei tule pian lisää, minä en ainakaan usko häneen. Näen Niinistössä tasapökkäponnistajan, kuten yhä useampi muukin kansalainen. Tästä todisteena roimasti laskenut gallup-kannatus.

Lipposen ristiretki ja sen seuraukset

Niinistön parhaaksi vaalityöntekijäksi on paljastunut Paavo Lipponen. Lipponen lähti presidentinvaaleihin henkilökohtaiselle ristiretkelle perussuomalaisia vastaan. Hänelle ei ehkä alun alkaenkaan ole ollut tärkeintä finaaliin pääsy, koska siellä vastassa olisi Niinistö, hänen paras yhteistyökumppaninsa vuosituhannen vaihteesta. Tärkeintä Lipposelle on sen sijaan ollut Soinin ja perussuomalaisten horjuttaminen, mutta siinä hän ei ole onnistunut kuin osittain. Kaikki se kritiikki, minkä Lipponen on kohdistanut Soiniin ja perussuomalaisiin, on satanut Niinistön laariin. Hän on varmistanut työtoverinsa finaalipaikan ja toivoo jo täysillä, että Soini tippuisi toiselta kierrokselta. Väyrynen ja Haavistokin kelpaisivat tilalle, jolloin Lipponen saisi edes jonkinlaisen hyvityksen oman itsensä ja samalla koko puoleensa uhrauksesta paremman työväen ehdokkaan eli Niinistön läpipääsyn eteen.

Finaalin arvoinen kaksikko

Kun ottaa kaikki nämä laskelmoinnit, ylilyönnit, sumutukset ja junttaukset huomioon, niin olisi todella sääli, jos Soini kaiken tämän jälkeen tippuisi pois finaalista, jossa voitaisiin nähdä kiistattomasti kaksi erilaista johtajaa, erilaista ihmistä ja erilaista poliittista linjaa. Vain Soinin nousu haastamaan Niinistöä toisi sähköisen toisen kierroksen, jossa kansa voisi helposti ja varauksettomasti seurata taistelua ja tehdä valintansa.

Mihin Väyrysen äänestäminen johtaisi?

Väyrynen, joka keskustan suurista nimistä herättää kunnioitusta ja jonka poliittinen ura on sinänsä kunnioitettava, edustaa kuitenkin kiistatta sellaista poliittista kulttuuria, jolle loogisesti ajatteleva muutosäänestäjä ei voi lämmetä, kun valittavana on myös Soini. Keskustan vaalitappio ja Väyrysen putoaminen viime eduskuntavaaleissa ei ollut mikään työtapaturma, vaan merkki demokratian toimivuudesta. Onko Väyrynen muuttunut vaalien jälkeen? Onko keskusta muuttunut? Onko se edes yhtään nöyrempi? Mihin kaikkeen Väyrysen henkilökohtaista revanssihenkeä halutaan keskustassa käyttää? Vanhan kaksilla rattailla ajamisen ja junttakulttuurin tukemiseenko? Keskusta kyllä osaa pelin politiikan, mistä esimerkkinä vaikkapa Väyrysen ehdokkuus: Koko keskustan puoluejohto käytännössä vastusti Väyrysen ehdokkuutta viime kesänä, mutta kun kenelläkään muulla merkkihenkilöllä ei ollut yhtä vähän hävittävää kuin Väyrysellä, päättivät muut passata ja samainen puoluejohto ryhmittyi Väyrysen taakse. Jos Väyrynen pärjää, vaikka ei pääsisikään presidentiksi, niin tuo samainen puoluejohto käyttäisi yhtä häikäilemättä syntynyttä nostetta vanhan toimintakulttuurinsa ja -linjansa elvyttämiseen. Sen linjan, joka ei ole enää kehityskelpoinen toisin kuin perussuomalaisten toiminta ja linja.

Oikea mies tasavallan presidentiksi 2012-2018

Oppositiojohtaja Timo Soini on ehdokkaista poliittisesti johdonmukaisin ja rehellisin. Hän on myös taitavin käyttämään sinänsä niukkoja valtaresursseja, joka ominaisuus sopii erinomaisesti tasavallan presidentin nykyisiin valtaoikeuksiin. Niistä pitää ottaa kaikki irti, mutta hyvän maun rajoissa. Soinin taitavuudesta on todisteena hänen poliittinen työnsä oppositiossa 2003-2012 ja sitä aiempi toiminta eduskunnan ulkopuolella. Perussuomalaisten nousu puhukoon puolestaan, vaikka ei olekaan yksin Soinin ansiota. Työ ei ole myöskään valmis ja sen eteenpäin viemiseen tarvitaan muitakin. Perussuomalaisille Soinin väistyminen puoluejohdosta ei olisi katastrofi, vaikka niin väitetäänkin, sillä uudistuminen on joka tapauksessa edessä, valitaan Soini sitten jatkamaan puolueen puheenjohtajana tai tasavallan presidentiksi. Soinin luontainen johtamistapa sopii tasavallan presidentin tehtävään mielestäni jopa paremmin, sillä presidentti johtaa organisaatiotaan suvereenisti ja on tietyllä tavalla poliittisen pelin yläpuolella. Puolueen johtaminen on paljon raadollisempaa kuin presidenttinä toimiminen, jossa henkilöllä ja persoonalla on rakennetta suurempi merkitys etenkin nykyään.

Äänestetään Soinia

Uskon, että jos Soini äänestetään toiselle kierrokselle, hänen intonsa tavoitella tehtävää myös vähintäänkin tuplaantuu ja kannatus sitä myötä monikertaistuu. Soini on hyvä kestämään tappioita, mutta erinomainen hyödyntämään nosteen. Tulee tiukempi vaali kuin moni uskookaan. Jos finaalissa tulisi voitto, olisi se sensaatio! Jos tulisi häviö, perussuomalaiset jatkavat joka tapauksessa entistä vahvempana. Niidenkin, jotka ovat sitä mieltä, että Soinin paikka on puolueemme puheenjohtajana, eikä presidenttinä, kannattaa äänestää Soinia, sillä perussuomalaisten ehdokkaan Timo Soinin jääminen hilkulle ja kenties häviäminen vihreiden Haavistolle ja keskustan Väyryselle ei suinkaan vahvistaisi Soinin asemaa puoluejohtajana. Junttakulttuurin ja kaksilla korteilla pelaamisen uusi nousu tai vapaamielisyyden riemuvoitto perussuomalaisten ja Soinin kustannuksella olisi myös paha takaisku sille poliittiselle muutokselle, joka käynnistettiin huhtikuussa 2011. Niin ei saa päästä käymään!

Siksi nyt vetoankin kaikkiin perussuomalaisia viime vaaleissa äänestäneisiin, itsenäisesti ajatteleviin ja tiukkaa toista kierrosta haluaviin: Raapustetaan ensimmäisellä kierroksella äänestyslippuun numero 3, niin toisella kierroksella uurnassa muhiikin sitten sellainen yllätys, joka sulattaa Suomen poliittisen ikiroudan. Samalla kokoomus ja demarit saavat maksaa hinnan heidän keskinäisestä EU-poliittisesta sopimuksestansa, jolla sopimuksella perussuomalaiset käytännössä ohjattiin hallitusneuvottelujen ulkopuolelle 2011.


Vesa-Matti Saarakkala
kansanedustaja (ps)