Kenttäharmaan laihdutuskuuria perustellaan kotimaan taloustilanteella sekä Euroopan velkakriisillä. Meillä Suomessa tuntuu olevan varaa lähettää euronippuja pitkin maailmaa, mutta jos meillä talvimyrskyssä tuulee, koko systeemi kaatuu. Miten me varaudumme siihen, jos todella pitää nousta seisomaan ”myrskyä vastaan”?

Kertausharjoitukset

Seuraavalla nelivuotiskaudella kertausharjoituksissa käy enää vajaat 2000 reserviläistä vuosittain. Tämä määrä on selkeästi alle kipurajan. Määrä ei mahdollista edes kriisiajan suunnitelmien ylläpitoa esikunnissa, saati sitten joukkojen harjoittamista. Kertausharjoitusten määrän romahtaminen nykytasosta vajaaseen kymmenesosaan rampauttaa alueellisen puolustuksemme suorituskyvyn.

Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan puolustusjärjestelmämme uskottavuus on vaakalaudalla. Sodan ajan vahvuudesta yli 95 prosenttia on reserviläisiä, joten kertausharjoituskoulutuksen vähentämisellä ja puolustusvalmiudella on suora syy seuraus yhteys. Mitä pienempi osa sodan ajan joukoistamme vuosittain kertausharjoitetaan, sitä alhaisempi puolustusvalmius Suomella on. Norjassa, Ruotsissa ja Venäjällä asevoimia vahvistetaan, mutta Suomessa heikennetään. Suunnitellut säästöt ovat lisäksi täysin kohtuuttomia verrattuna muihin hallinnon aloihin.

Kertausharjoituksia leikkaamalla ei saavuteta puolustusbudjetin kokonaisuuden kannalta merkittäviä säästöjä, sillä niistä aiheutuva kustannus on vuosittain vain noin 20 miljoonaa euroa, eli alle prosentin puolustusbudjetista. RUL:n puheenjohtajan Mika Hannulan ja RES:n puheenjohtajan Markku Pakkasen johdolla Reserviläisjärjestöt eivät hyväksy kotimaan sotilaallisen puolustuskyvyn alasajoa. RUL ja RES katsovat, että ”jokaisen reserviläisen tulisi päästä kertaamaan vähintään viiden vuoden välein. Käytännössä tämä edellyttäisi runsaan 65.000 reserviläisen kutsumista kertaamaan vuosittain.”Nyt esitetyllä kertausharjoitustahdilla sodan ajan joukkojemme kertausharjoituttaminen kestää vain 168 vuotta. He jatkavat vielä, että ”reserviläinen, joka ei ole koskaan ollut kertausharjoituksessa, tuskin uskoo oman joukkonsa toimintakykyyn. Vapaaehtoisella maanpuolustuskoulutuksella voidaan vain pieneltä osalta korvata syntyvää koulutusvajetta.” Puolustuksen uskottavuus on säilytettävä, sillä jos näin ei ole, onko armeijaa enää mieltä pitää yllä?

Tapaninpäivän myrsky

Kotikunnassani Kirkkonummella sähköt katkesivat ja veden tulo loppui Tapaninpäivän myrskyssä. Kirkkonummella ei kuitenkaan pyydetty armeijalta virka-apua esim. sähkön toimittamiseen vesitorneille. Porkkalan laivastoasemalla on kuitenkin ympärivuorokautinen valmius moiseen toimintaan. Laitteissa riittää tehoa ja mukaan tulisi koulutettu miehistö.

Kertausharjoituksia pitää yhdistää nyt koetun yhteiskunnallisen ongelman vahinkojen minimointiin ja korjaamiseen. Kuitenkaan kertausharjoituksia ei ole varaa järjestää ja tekniikka muuttuu. Tosi tilanteessa laitteita osaa käyttää vain alas ajettu kantahenkilökunta. Puolustusvoimien ja siviiliyhteiskunnan yhteistyötä pitää kehittää esim. ympäristövahinkojen minimoimisessa ja kansalaisten kärsimysten vähentämisessä. Tästä on tuoreena esimerkkinä juuri Tapaninpäivän myrskyn aikaiset sähkökatkot, jotka hiljensivät tietoliikenteen ja tyhjensivät vesitornit. Miksi armeijalta ei pyydetty apua esim. sähkön toimitukseen? Tällaisella yhteistyöllä saataisiin harjoitusta myös maakuntajoukoille ja muille koulutetuille reserviläisille.

Maanpuolustustalkoot

Tasavallan hallitus on, siis vedoten vallitsevaan taloudelliseen tilanteeseen, ilmoittanut olevansa pakotettu leikkaamaan reservin kertausharjoitusmäärärahoja. Tällä tulee olemaan voimakkaasti alentava vaikutus kansalaisten turvallisuudentunteeseen ja maanpuolustustahtoon sekä reservin suorituskykyyn.

Näin ollen olen esittänyt RUL:n ja RES:n hallituksille, että niiden johdolla käynnistettäisiin kansalaiskeräys reservin kertausharjoitusten turvaamiseksi. Tämän Maanpuolustustalkoiksi nimeämäni keräyksen tuotto käytettäisiin kertausharjoituksien rahoittamiseen. Idea ei sinällään ole maamme historiassa uusi, sillä eri maanpuolustus- ja kansalaisjärjestöt keräsivät rahaa armeijan lentokonehankintoihin jo itsenäisyytemme alkuvuosikymmeninä. Kaikki varmaankin muistavat myös sotien ajan kultasormusten vaihtamisen rautasormuksiin.

Keräyksen toteuttamiseen on monta mahdollisuutta. Suora rahakeräys rahalippaisiin ja keräystilille tai sitten esim. jonkinlaisen maanpuolustustalkoomerkin myyminen. Merkki voisi olla esim. tyylitelty heraldinen kuusenoksatunnus tai vastaava. Kansalaisten maanpuolustustahto on kansainvälisestikin verrattuna erittäin korkea ja näin ollen uskon, että keräys onnistuisi hienosti. Sillä olisi lisäksi maanpuolustustahtoa ja yleistä uskoa huomiseen kohottava vaikutus.

Samalla keräys olisi selkeä signaali kansalaisilta päättäjille ja merkki muille siitä, että Suomi on kaikissa tilanteissa valmis puolustamaan suvereenisuuttaan myös asein.


Pekka M. Sinisalo
Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) koulutusjaoston puheenjohtaja (PS)