Keskiviikkona 8. helmikuuta julkistettu puolustusvoimauudistus on odotettua suuremman mittaluokan katastrofi Suomen maanpuolustukselle. Kataisen hallitus aikoo määrätietoisesti heikentää Puolustusvoimien suorituskykyä.

Jos uudistus runnotaan tässä muodossa läpi, voidaan perustellusti kysyä: onko meillä enää uskottava, koko maan kattava puolustus vai olemmeko astuneet Ruotsin tielle, kohti oman maan puolustuksen unohtamista ja palkka-armeijaa?

Sodan ajan reservin määrä on uudistuksen isoja kysymyksiä. Nyt se on 350 000 ja uudistuksen jälkeen 230 000. Suomi on suuri maa. Riittääkö leikattu reservi mahdolliselle hyökkääjälle pelotteeksi?

Varuskuntien massalakkauttaminen on vastuutonta politiikkaa. Varuskunnilla on merkitystä maanpuolustustahdolle ja yleiseen asevelvollisuuteen sekä alueelliseen puolustukseen pohjautuvalle puolustusratkaisullemme.

Aluepolitiikkaa on turha tässä yhteydessä parjata. Jos sillä voidaan kohottaa maanpuolustustahtoa ja tukea alueellisen puolustuksen periaatetta, ovat maakuntien varuskunnat tarpeellisia myös sotilaallisen suorituskyvyn kannalta. Ilman maanpuolustustahtoa on teknoarmeijakin hampaaton.

Nylands Brigad säilyy Dragsvikissä eikä tule yhdistetyksi vieressä olevaan Upinniemen varuskuntaan, vaikka se olisi ollut sekä sotilaallisesti että taloudellisesti perusteltua. Kielipolitiikka ratkaisi.

Hallitus ajaa puolustusvoimauudistusta poikkeuksellisessa järjestyksessä. Parlamentaarisen kontaktiryhmän työllä ei ollut merkitystä. Eduskunnassa on syytä keskustella uudistuksesta nyt eikä vasta syksyllä osana turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa.

Perussuomalaiset tulevat ryhmäkokouksessaan torstaina 9. helmikuuta käsittelemään välikysymyksen tekemistä puolustusvoimauudistuksesta.

Lisätietoja:
Jussi Niinistö
puh. 050-5767239
www.jussiniinisto.fi