Ruohonen-Lerner vetoaa perustuslakiin ja viranomaisten julkisuudesta annettuun lakiin, jotka eivät perussuomalaisten mielestä anna perustetta salata tämäntyyppisiä sopimuksia, joilla on merkittäviä taloudellisia merkityksiä Suomelle ja sen kansalle. Myös hallinto-oikeuden professori Mäenpää on pitänyt valtiovarainministeriön päätöstä salata sopimus ja sen sisältö säännösten vastaisena.

Mikäli valtiovarainministeriön päätös pyyntöön on kielteinen, on Ruohonen-Lerner pyytänyt saada päätöksen kirjallisena valitusosoituksineen.


Kopio anomuksesta vakuussopimuksen kopion saannista kokonaisuudessaan:


VALTIOVARAINMINISTERIÖLLE

Asia: viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999) perustuva asiakirjan pyytäminen tiedon saamiseksi asiakirjan sisällöstä

Hakija: kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner

Brysselissä on 20.2.2012 allekirjoitettu Suomen valtiovarainministerin Jutta Urpilaisen ja Kreikan valtionvarainministerin Evangelos Venizelosin toimesta Suomen ja Kreikan välinen englanninkielinen ns. vakuussopimus liittyen euromaiden ERVV-vakuusvälineen puitteissa tapahtuvaan lainojen ja takausten antamiseen Kreikalle. Kreikan puolelta on tiettävästi haluttu, että vakuussopimus olisi salainen mm. jotta sopimuksen toteutuksessa keskeisessä asemassa olevien neljän kreikkalaisen pankin nimet eivät paljastuisi.

Kreikan toivomuksesta huolimatta kyseisen kaltainen, miljardiluokkaa olevia Suomen valtion vierasvelkaisia vastuita ja velvoitteita koskeva asiakirja ei voi olla Suomen lainsäädännön puitteissa salainen. Suomen viranomaiset, myös valtioneuvosto ja valtiovarainministeriö, ovat Suomen lain sitomia tässäkin asiassa.

Perustuslakimme asettaa 12 §:n 2 momentissa kansalaisten perusoikeuksista säätäessään erittäin vahvan julkisuussäännön viranomaisten asiakirjojen osalta. Perustuslakivaliokunta on monesti korostanut perusoikeusmyönteisen laintulkinnan tärkeyttä. Ja vielä konkreettisemmin viranomaisia ohjaa ja velvoittaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettu laki (621/1999). Tämän lain tarkoituspykälä (3 §) korostaa, että lain henkenä on ”antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä”. Tästä on kysymys asiakirjapyynnössäni, jonka esitän sekä kansalaisena että kansanedustajana.

Sanottu laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta mahdollistaa 24 §:ssään olevalla 32 kohdan luettelolla tietyt poikkeukset asiakirjajulkisuudesta. Luettelon 32 kohdasta mikään ei sovellu nyt kyseiseen, Suomen valtion budjettiin ja eduskunnan budjettivaltaan ilmeisesti miljardiluokassa vaikuttavaan riskiluototuksen vakuussopimukseen. Ainoa luettelon kohta, joka edes etäisesti voisi nyt olla harkittavissa salaamisen perusteeksi, on luettelon 17. kohta, mutta senkään tarkoittamista liikesalaisuuksista ei nyt ole kysymys.

Yllä esitetyn perusteella pyydän, että valtionvarainministeriö kiireellisesti antaa minulla tilaisuuden usein mainitun julkisuuslain 16 §:n mukaiseen tiedon saantiin ja 16 §:n 1 momentin mukaiseen jäljentämiseen, jonka kustannukset olen valmis maksamaan ja jonka toteutuksen avustajani voi haluttaessa suorittaa luonanne ja valvonnassanne niin, että toimintanne ei häiriinny kuin enintään minimaalisesti.

Mikäli vastoin käsitystäni ja mielestäni lainvastaisesti kieltäydytte pyynnöstäni, pyydän saada ensi tilassa kirjallisen päätöksenne valitusosoituksineen.


Helsingissä, maaliskuun 6 päivänä 2012

Pirkko Ruohonen-Lerner
kansanedustaja, Porvoo
pirkko.ruohonen-lerner@eduskunta