Suomessa asui vuonna 2008 saamelaisia noin 8 700 henkilöä. Vuodesta 1996 lähtien saamelaisilla on ollut kotiseutualueellaan Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien sekä Sodankylän Lapin paliskunnan alueella kieltään ja kulttuuriaan koskeva perustuslain mukainen itsehallinto. Saamelaisten itsehallintoon kuuluvia tehtäviä hoitaa saamelaisten vaaleilla valitsema parlamentti, Saamelaiskäräjät (Sámediggi). Saamelaisista yli 60 prosenttia asuu kuitenkin saamelaisalueen ulkopuolella, pääosin Helsingin seudulla, Oulussa ja Rovaniemellä. Tämä asettaa suuria haasteita saamelaisvähemmistöjemme oikeuksien turvaamiselle.
Saamen kolme kieliryhmää ovat uhanalaisia
Suomessa puhutaan yhteensä kolmea saamen kieltä; inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea. Suurin kieliryhmistä on pohjoissaame, jota puhuu Suomessa noin 2 000 henkilöä. Koltansaamea puhuu noin 350 ja inarinsaamea 300 henkilöä. Inarinsaamea puhutaan vain Suomessa (Saamelaiskäräjät 2011). Monet saamelaiset ovat valtakielten paineessa menettäneet alkuperäisen kielensä.
Kaikki saamen kielet kuuluvat Unescon kansainvälisen luokituksen mukaan uhanalaisiin kieliin, inarin- ja koltansaame vakavasti uhanalaisiin kieliin. 1960-luvulla alkanut etninen herääminen on johtanut kielten tietoiseen varjeluun ja elvytystoimenpiteisiin. Muun muassa vuonna 2002 saamen kieli otettiin mukaan EU:n komission vakavasti uhanalaisten kielten ohjelmaan. Saamen kielten säilymisellä on keskeinen merkitys Suomen alkuperäiskansaa olevien saamelaisten kulttuureille.
Saamenkieli sai virallisen aseman Suomessa vuonna 1992. Silloin tuli voimaan laki saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa (516/1991). Kielilakia uudistettiin vuonna 2004 saamen kielilain (1086/2003) tullessa voimaan. Saamen kielilaissa turvataan saamelaisten oikeus käyttää omaa saamen kieltään viranomaisissa sekä asetetaan julkiselle vallalle velvollisuus toteuttaa ja edistää saamelaisten kielellisiä oikeuksia.
Oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisissa on laajempi saamelaisten kotiseutualueella kuin kotiseutualueen ulkopuolella. Laki koskee kaikkia Suomessa puhuttavia saamen kieliä. Erityislainsäädännössä on lisäksi turvattu saamelaisten oikeus saada peruskoulu- ja muuta opetusta saamen kielellä. Saamen kielestä opetuskielenä, oppiaineena ja tutkintokielenä säädetään myös erikseen.
Saamenkielistä opetusta vain alaluokilla
Saamenkielinen kouluopetus alkoi Utsjoella ja Inarissa 1970-luvun puolivälissä. Saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamenkielisten oppilaiden tulee saada pääosa perusopetuksestaan saamen kielellä. Peruskouluissa ja lukioissa saamelaisalueella saamen kieli voi olla koulun opetuskieli, äidinkielen oppiaine tai vieraan kielen oppiaine.
Opetusta saamenkielellä annetaan eniten perusopetuksen alemmilla vuosiluokilla, saamenkielinen opetus vuosiluokilla 7-9 on edelleen vähäistä. Saamelaiskäräjien koulutus- ja oppimateriaalitoimiston vuoden 2012 tilastojulkaisun mukaan vuonna 2011-2012 Suomessa sai saamenkielistä peruskouluopetusta (pois lukien äidinkieli ja kieliopinnot) 154 oppilasta, kieliopinnot mukaan luettuna 470 oppilasta. Lukiossa saamenkielistä opetusta ei saanut enää yksikään oppilas, kieliopinnot mukaan lukien 55 oppilasta sai opetusta saamen kielessä.
Vain kotiseutualueen ulkopuolista opetusta tarkastellessa (peruskoulu ja toisen asteen opetus) saamenkielistä opetusta ei saanut yksikään oppilas, kieliopinnot mukaan lukien saamen kielessä sai opetusta 105 oppilasta. Kotiseutualueella vastaavat luvut olivat 178 oppilasta ja 528 oppilasta. Ylioppilastutkinnon pohjois- ja inarinsaamen kokeen on voinut suorittaa 1990-luvulta alkaen, koltansaamen vuodesta 2005. Ylioppilastutkinnon muut osat voi edelleen suorittaa vain suomen- ja ruotsinkielellä.
Vaikka enemmistö saamelaisista asuu kotiseutualueen ulkopuolella, saamelaisalueen ulkopuolella saamen kieltä opetetaan suhteellisesti hyvin vähän. Myös saamelaisalueella saamenkielinen opetus tyrehtyy peruskoulun jälkeen. Tämä ei luo oppilaille tasavertaisia mahdollisuuksia opiskella omalla äidinkielellään kehittäen kielitaitoaan myös korkeamman asteen opintoja ajatellen. Ylioppilastutkintojärjestelmä ei myöskään kannusta saamelaisia nuoria opiskelemaan omalla äidinkielellään; moni saamenkielinen opiskelee varmasti mieluummin lukion reaaliaineita suomeksi tai ruotsiksi ylioppilastutkinnon suorittamisen ollessa mahdollista vain näillä kielillä.
Kaikki tämä luo epätasa-arvoisen lähtöasetelman lukio-opintoihin. Kielikysymykseen läheisesti sidoksissa on myös saamelaisten, EU-alueen ainoan alkuperäiskansan kulttuurin säilyttäminen. Toisen asteen opetukseen siirryttäessä, tärkeässä nuorten identiteetin luomisvaiheessa saamelaisidentiteettiä voidaan poliittisin teoin sekä ruokkia että tukahduttaa. Saamenkielisen opetuksen loppuessa kuin seinään - taloudellisiin syihin ja vähäiseen kysyntään vedoten - yhteiskunta viestii saamenkielisille näiden kulttuurin ja kielellisen perinnön olevan vähemmän tärkeää kuin esimerkiksi ruotsin kielen asema. Hallituksen suunnittelema kuntauudistus kohdistaa paineita kielellisten oikeuksien toteutukselle myös opetuksessa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Yksi hallituksen kolmesta painopistealueesta on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen: Mitä hallitus aikoo tehdä saamelaisvähemmistöjemme kielellisten oikeuksien turvaamiseksi saamelaisten kotiseutualueella ja kotiseutualueen ulkopuolella sekä erityisesti toisen asteen opetuksessa?
Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 2012
Maria Lohela /ps