Suomen maatalous on kriisissä, jonka ratkaiseminen vaatii pikaisia käytännön toimia. Talonpojan tappolinja on edelleen hallituspuolueiden ohjenuorana. Joka päivä Suomessa lopettaa pari kolme tilaa  kannattamattomana. Lannoitteiden, siementen ja polttoaineiden hinnat ovat olleet pitkään pilvissä. Valtio myi yksityistämisen huumassa lannoitetuotannon ulkomaisille tahoille, joiden tavoitteena on tuottaa taloudellista voittoa, ei tukea suomalaista maanviljelystä ja huoltovarmuutta.

Huoltovarmuus

Huoltovarmuudesta me Perussuomalaiset olemme kantaneet erityistä huolta, sillä on selvää, että Suomi ilman maanviljelystä on pian nälkää näkevä maa. On välttämätöntä toimia sen puolesta, että kustannusten nousu pysäytetään ja maanviljelyn kannattavuutta parannetaan esimerkiksi pitämällä maanviljelylle tärkeät tuotantolaitokset kotimaisissa käsissä, sanoivat Brysselin komissaarit mitä vain. Se koituu lopulta myös kuluttajien eduksi.

Tulevaisuus

Nuorten maanviljelijöidemme tulevaisuus on yhtä kuin maamme tulevaisuus. Maatilatalouden kehittämiseen on hallitus valmis panostamaan vain roposia. Meistä perussuomalaista tämä on selvä merkki siitä, että Keskusta kokoomuksen, ruotsalaisten ja vihreiden toimiessa apupoikina ajavat suomalaista maataloutta tuhon tielle. Nämä puolueet ovatkin mielestäni viimeisillä päätöksillään osoittaneet olevansa maaseudun vihollisia numero yksi.

EU

Oman lusikkansa maanviljelijöiden tapposoppaan tuo EU, joka direktiiveillään ja suunnitelmillaan yhtenäistää maataloutta on kuin ruoskanisku suomalaisen viljelijän selkärangassa. Esimerkkinä Euroopan Unionin käskyttämisestä on EU:n asettuminen Suomen perustuslain yläpuolelle tilatukijärjestelmäasiassa, jossa tukioikeudet lainvoimalla päätetään antaa vuokralaiselle, vuokraisännän jäädessä nuolemaan näppejään.

142-tuki

Hallituspuolueet osoittivat viime keväänä täydellistä piittaamattomuutta maanviljelijöiden tulevaisuutta kohtaan, kun valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009-2012 päätettiin. Perussuomalaiset halusivat kehyksiin lausuman, jolla varmistetaan 142-tuen pysyväisyys ja siitä äänestettiin. Äänestys oli paljonpuhuva: yksikään edustaja hallituspuolueista ei tukenut näkemystämme.

Paljon kauniita puheita ja lupauksia olette tänään kuulleet hallituspuolueiden taholta, mutta mahtavatkohan puheet ja teot sitten lopulta kohdata toisiaan? Epäilen asiaa syvästi.