Perussuomalaisten mielestä koulutus olisi kokonaisuudessaan uudistettava
vastaamaan nykyistä työvoimantarvetta. Ylikoulutus on Suomessa todellinen
ongelma. On kansakunnan voimavarojen tuhlaamista ohjata pääosa peruskoulun
päättäneistä lukioon ja sieltä edelleen korkeakouluputkeen. Suorastaan typerää
on korkeakouluttaa työttömyyteen.
Jatkokoulutus ei saa olla itseisarvo, sillä käden taidot ovat tärkeitä.
Ammattimiehiä ja -naisia tarvitaan. Hallituksen on panostettava enemmän
ammattikoulutuksen laatuun ja houkuttelevuuteen. Kädentaitoihin perustuvista
työpaikoista on pidettävä kiinni kynsin ja hampain. Niiden siirtäminen
halpamaihin on maallemme korvaamaton vahinko. Eikä meidän tarvitse houkutella
ulkomailta suuria määriä maahanmuuttajia tekemään töitä, jotka me suomalaiset
voimme hyvin hoitaa itse.
Aloituspaikkoja karsittava
Perussuomalaisten mielestä yliopistojen aloituspaikkoja on karsittava.
Korkeakaan koulutus ei takaa oman alan töitä saati kunnon palkkatasoa.
Maistereita on pienipalkkaisissa tehtävissä jo niin paljon, että päät kopisevat
yhteen. Tohtoritehtailu puolestaan on keskinkertaistanut opetuksen ja
tutkimuksen laatua. Kun opiskelijoiden määrä olisi pienempi, yliopistojen
opettaja-oppilas -lukumääräsuhde paranisi, motivoituneimmilla ja
lahjakkaimmilla olisi paremmat mahdollisuudet opiskella ja sitä paitsi
opiskelun julkiseen tukemiseen - kuten opintotukeen - jäisi nykyistä enemmän
rahaa.
Aluepolitiikasta on kysymys
Yliopistouudistus on tarpeellinen mutta hallitus on tosiaankin valinnut
epätasa-arvoistavan tavan toteuttaa sitä. Kysymys on nimittäin mitä suurimmassa
määrin aluepoliittinen, ja Perussuomalaisten lähtökohta on koko maan pitäminen
asuttuna ja elinkelpoisena. Kun edustaja Pertti Virtanen syntyi, oli Suomessa
vain Helsingin ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi. Keskustapuolueen edeltäjä
Maalaisliito alkoi tuolloin voimakkaasti ajaa maakuntayliopistoja, joita sitten
syntyikin kuin sieniä sateella Ouluun, Tampereelle, Jyväskylään, Vaasaan,
Kuopioon, Joensuuhun ja myöhemmin vielä lisää.
Yliopistolaitoksen hajasijoitus on ollut aluepoliittinen menestystarina, kuten
esimerkiksi Keskustan europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski on hiljattain
todennut. Nuorille on voitu tarjota tasa-arvoisia opiskelumahdollisuuksia
omassa maakunnassa, josta he ovat valmistuttuaan usein myös saaneet työtä.
Yliopistot ovat olleet oman alueensa vetureita, mainittakoon vain Oulun seudun
ripeä kehitys.
Keskusta tuhoaa sivistysperintöään
Nyt Keskusta on päättänyt tuhota oman sivistysperintönsä. Vanhasen hallitus on
talouselämän painostuksesta heittänyt alueellisen tasa-arvon periaatteen
romukoppaan ja lähtenyt voimallisesti kehittämään kolmea pääkaupungin
yliopistoa - tätä mantranomaisesti hoettua innovaatioyliopistoa - ja päättänyt
jättää 17 muuta yliopistoa mopen osalle. Alkiolaista aatetta myydään nyt
alennuksella. Ottaako Keskustan kenttäväki tämänkin aluepoliittisen kepiniskun
mukisematta vastaan?
Toki myös Perussuomalaisten mielestä suomalaisen tieteen huippua on
terävöitettävä. Tarvitsemme kiistatta enemmän huippuosaajia, mutta hallituksen
kaavailema epädemokraattinen toimenpide - innovaatioyliopisto, jota
yliopistoväki kuulemma maakuntayliopistoissa jo "inhovaatioyliopistoksi" kutsuu
- ei sitä välttämättä tee.
Hedelmällinen kilpailuasetelma
Todettakoon, että useiden tutkijoidenkin mielestä on aina eduksi, että samalla
alalla on ainakin kaksi tutkimusryhmää. Maakuntayliopistot ovat luoneet
hedelmällisen kilpailuasetelman useilla aloilla sekä opetuksessa että
tutkimuksessa. Näin esim. koulukunta- tai henkilökohtaiset kiistat eivät estä
tutkimuksen eteenpäinmenoa.
Usean tutkimusryhmän olemassaolo edistää myös yhteyksiä
sektoritutkimuslaitoksiin kuten vaikka Metsäntutkimuslaitokseen tai
Geologian tutkimuskeskukseen, joiden tutkimus saattaa luonteensa mukaan
olla "alueellista" eli pyrkiä kattamaan Suomen eri olosuhteita;
turvaten näiden laitosten tutkimusasema- ym. verkostoon.
Säätiöittäminen epärealistista
Surullisen kuuluisa valtion tuottavuusohjelma nakertaa yliopistolaitoksenkin
toimintaedellytyksiä, mutta se mikä todella uhkaa sivistysyliopiston perustaa
on hallituksen hanke yliopistojen säätiöittämisestä. Hanke on Suomen kokoisessa
maassa epärealistinen, sillä käytännössä säätiömalli lienee mahdollinen
ainoastaan innovaatioyliopistolle. Aikooko hallitus tosissaan asettaa
yliopistot näin räikeän eriarvoiseen asemaan, kahden kerroksen "huippu-" ja "tavis-yliopistoihin"?
Mielestämme valtion on jatkossakin oltava yliopistojen pääasiallinen rahoittaja
ja yliopistoilla tulee olla todelliset toimintaedellytykset kehittyä omilla
vahvuusalueillaan, kuten esim. Joensuun yliopisto metsätieteen huippuosaajana.
Juuri näin - luonnollista, pitkäjänteistä tietä - syntyy laatua ja
huippuosaajia sekä nobeleita tulee jos on tullakseen.
"KENEN LAULUJA LAULAT."
Perussuomalaiset pelkäävät, että kaupallisen rahoituksen näin voimallinen
ajaminen yliopistoihin ja talouselämän mukaantulo yliopiston hallintoon paitsi
heikentää yliopistojen autonomiaa, uhkaa perustutkimuksen riippumattomuutta
mutta ennen pitkää johtaa julkisen rahoituksen heikentämiseen ja jopa opetuksen
maksullisuuteen.
Miten käy niiden alojen tutkimukselle, jotka eivät rahoittajia
kiinnosta? "Kenen lauluja laulat, sen leipää syöt." Jos elinkeinoelämä
ei ole valmis tukemaan jotain alaa, epäilemättä esim. jotain
humanistista tiedettä, ei sellaista opetusta kannata tarjota.