Hallituksen esitys aselaiksi on kansalaisten perusoikeuksia uhkaava lakiesitys. Metsästäjien,
maanomistajien ja ampumaharrastusta harjoittavien kansalaisten sekä alan järjestöjen esittämät mielipiteet on jätetty suurelta osin huomioimatta. Toteutuessaan hallituksen esitys vaikeuttaa yli puolen miljoonaan suomalaisen harrastusmahdollisuuksia.

Lailla peitellään yhteiskunnan todelliset ongelmat

Tämä lakiesitys ei poista yhteiskunnan keskeisiä ongelmia, jotka liittyvät ihmisten sosiaali- ja terveysongelmiin sekä laittomaan asekauppaan. Myöskään aselakiesitys ei kohtaa päihde- ja mielenterveysongelmaisia, eikä sillä estetä koulusurmien tapaisia väkivallantekoja, kuten annetaan ymmärtää. Tällä esityksellä ei saada poistettua markkinoilta laittomia käsiaseita eikä parannettua sairaita ihmisiä.

Kansalaisten perusoikeudet vaarassa

Lain eduskuntakäsittelyssä on sivuutettu useita perusoikeuksia. Tällaisia ovat mm. metsästysoikeuden omaisuudensuoja ja oikeus valita harrastuksensa henkilökohtaisen vapauden ja valinnanvapauden perustalta. Myös useat esityksen vaikuttavuutta ja aselupakäytäntöä koskevat selvitykset ovat tekemättä.

Lain valmistelu on ollut farssi

Hallituksen esitys 106/2009 ampuma-aselain muuttamiseksi on torso ja lain valmistelun taso on ollut ala-arvoista. eduskunnan eri valiokunnat ja lukemattomat asiantuntijat ovat joutuneet tekemään kymmenittäin perusteltuja korjausesityksiä juridisesti ja asiallisesti heikkoon lakipohjaan. Hyvä lakikokonaisuus ei voi syntyä laittamalla epäkelpoon hallituksen lakiesitykseen paikkaa paikan päälle. maan hallitus on jälleen siirtänyt lainvalmistelun eduskunnalle, vaikka valmisteluvastuu kuuluu asianomaiselle ministeriölle.

Ampuma-aseiden vaarallisuutta liioitellaan

Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan yksiselitteisesti, että yleisin henkirikoksissa käytetty tekovälinen on teräase. Vuonna 2009 kaikista henkirikoksista 94 % tehtiin muilla välineillä kuin laillisilla ampuma-aseilla.

Hallituksen esitys aselaiksi on hylättävä

Perussuomalaiset esittävät lakiesityksen hylkäämistä. lakiesitys on palautettava uudelleen valmisteltavaksi. Vain näin voidaan ottaa kaikki esitetyt korjaustarpeet tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon ja saada luotua uusi toimiva lakiesitys

--

Lisätietoja: Pentti Oinonen puh. 050 512 2472, Pietari Jääskeläinen puh. 050 582 9444

--

HYLKÄYSESITYKSEN TIIVISTELMÄ

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hylkäysesitys lakiesitykseen HE 106/2009.

Hallituksen esitys on hylättävä kokonaisuudessaan, sillä se sisältää kymmeniä virheitä, joista osa on sellaisia, joita ei voida korjata eduskunnan valiokuntatyöskentelyssä. Alla on mainintoja karkeimmista puutteista. Yksityiskohtaisia muutosesityksiä ei käsitellä juurikaan.

EUn asedirektiivin 2008 muutosten tarkastelu

EU-direktiivin muutosten vaikutusta ei ole huomioitu muutosesitystä laadittaessa. Esityksessä ei ole mainittu kaikkia asedirektiivin säännöksiä tarkoin. EU:n tuomioistuimen tulkintalinjana on, että tietyt direktiivin täsmälliset osat, erityisesti kansalaisia koskevat, on sisällytettävä kansalliseen lainsäädäntöön sellaisenaan. Direktiivissä mainitaan yhtenä aseluvan peruuttamisen perusteena se, ettei henkilö oletettavasti aiheuta vaaraa itselleen tai yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Periaatetta ei ole kirjattu esitykseen luvan peruuttamisen edellytyksenä direktiivin edellyttämällä tavalla. Eikä sen vaikutusta luvan myöntämisperusteisiin ole arvioitu.

Eduskunnassa ei ole tehty arviota siitä, miten aselain muutokset vaikuttavat asedirektiivin 2008 kansalliseen täytäntöönpanoon. Asedirektiivi on pantava täytäntöön vuoden 2012 aikana ja ennen sitä jäsenvaltio ei voi tehdä mitään, mikä voi olla ristiriidassa direktiivin vaatimusten kanssa. Direktiivi sinänsä on selkeä ja pakottava monin osin.

Asedirektiiviä on sovellettu muutenkin valikoivasti. Esimerkiksi direktiivissä mainittua jaottelua lyhyiden ja pitkien aseiden välillä ei ole tehty. Tai aseen olennaisten osien ja muiden osien välistä erottelua ei ole tehty; vain edelliset ovat luvanvaraisia. Kansallisen menettelyn virheellisyys johtaa valvontakanteluun Suomea vastaan.

Perusoikeustarkastelu

Esitystä ei tule hyväksyä siinä olevien perusoikeuspuutteiden vuoksi. Perusoikeuksien analysointi puuttuu hallituksen esityksestä lähestulkoon kokonaan, se on jätetty vain parin kolmen ohuen maininnan varaan. Esityksessä ei ole pohdittu perusoikeuksien kannalta, millainen oikeus kansalaisella on saada ampuma-aseen hankinta- ja hallussapitolupa. Tämä vaikuttaa keskeisesti lupakäytäntöjen sääntelyyn.

Kansalaisten oikeus saada lupa aseen hankintaan ja hallussapitoon perustuu perusoikeuksiin ja kulloiseenkin lainsäädäntöön. Hallituksen esityksessä tätä perustuslakivaliokunnan perusoikeusuudistuksen yhteydessä ilmaisemaa periaatetta ei ole lainkaan käsitelty, edes perustuslakivaliokunnassa. Sellaiseen ei ole lakivarausta eikä muuta perustetta voimassa olevassa perustuslaissa perusoikeuksien sivuuttamiseen aselakia käsiteltäessä. Puutetta ei voida hyväksyä eikä paikata valiokuntakäsittelyssä. Ampuma-aseiden hallinnan tulee olla luvanvaraista toimintaa, mutta siinä on noudatettava perusoikeussäännöksiä.

Esityksen perustelut ja perustuslakivaliokunta vaikenevat siitä, että metsästysoikeus irrotetaan maanomistuksesta. Aselupa ei ole perusoikeus, mutta sillä on liittymiä perustuslailla suojattuihin oikeuksiin, selvimmin metsästysoikeuteen, mutta myös oikeuteen harrastaa, joka myös on perusoikeus. Tämän perustuslakivaliokunta on itse vahvistanut jo perusoikeusuudistuksessa.

Maanomistajan maalla saa metsästää vain alueen omistaja. Metsästää voidaan tosiasiassa vain ampuma-aseella, jo saaliseläinten kohtelun vuoksikin. Aselupa metsästysperusteella on myönnetty, kun henkilö on esittänyt todistuksen metsästäjätutkinnon suorittamisesta ja luvan yleiset edellytykset ovat täyttyneet; nyt tämä yhteys halutaan selvin sanoin irrottaa loukku- ja luolapyynnin sekä rivien välistä luettuna myös muun metsästyksen kohdalla. Loukku- ja luolapyynnissä edellytetään pistooliluvan edellytyksenä aktiivista pyyntiharrastusta sekä uskottavaa etukäteissuunnitelmaa pyynnistä, mitä ne sitten tarkoittavatkaan.

Esityksen mukaan maanomistajilta voidaan viedä oikeus metsästää omilla maillaan, jos he eivät pysty todistamaan aktiivista metsästysharrastustaan. Samoin maanomistajilta voidaan viedä oikeus metsästää omilla maillaan, jos lupaviranomainen ei vain jostain syystä halua myöntää hänelle aselupaa lyhyeen tai pitkään aseeseen; esityksen mukaanhan lupaviranomaisen ei tarvitse myöntää kenellekään yhtään lupaa, sillä "kenelläkään ei ole subjektiivista oikeutta hankkia tai hallussa pitää ampuma-asetta."

Esitys loukkaa tältä osin selvästi yksityisomistusta, metsästys on osa maaomaisuuden hyödyntämistä kuten puiden hakkaaminen tai viljely, ja omistajalla on vapaa valta hyödyntää omaisuuttaan haluamallaan tavalla. Kavennus vaikuttaa luonnollisesti myös kiinteistöjen arvonmuodostukseen, sillä saaliseläimet ovat osa maa-alueiden hyödyntämistä. Samalla puututaan kansalaisten ikiaikaiseen metsästysoikeuteen ja paikalliseen elämisen tapaan ja kulttuuriin ilman asianmukaista perusoikeusarviota.

Maanomistajien lisäksi kavennetaan Pohjois-Suomen asukkaiden metsästysoikeutta, joka perustuu erityisiin perusteisiin. Koko asiaa ei ole arvioitu hallituksen esityksessä tai eduskunnassa, vaikka tämä oikeus on todettu kuuluvan perusoikeussuojaan.

Myös ase-elinkeino-oikeus on turvattu laissa hyväksyttävällä tavalla perusoikeutena. Ase-elinkeino-oikeutta koskee esityksen perustelematon säännös, jolla rajoitetaan täysivaltaisten 18 vuotta täyttäneiden aseen käsittelyoikeutta käsiaseiden osalta. Kyse on henkilön ammatin ja elinkeinon harjoittamisenperusoikeudesta, täysivaltaisesta kansalaisesta ja pätevien perusteiden puuttumisesta ikärajoituksille, joten ehdotettua sääntelyä ei tarvita eikä sille ole hyväksyttävää rajoitusperustetta.

Ammuntaharrastus perustuu jokaisen henkilökohtaiseen vapauteen ja oikeuteen päättää valinnoistaan samalla tavalla kuin kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin. Edes perustuslakivaliokunta ei suorittanut harrastuksen perusoikeuspohdintaa, huolimatta sille esitetystä lausunnosta ja vaatimuksista.

Pakkojäsenyys yhdistyksessä

Perustuslakivaliokunta hylkäsi esityksessä olevan ampumaseurojen pakkojäsenyyden todeten sen loukkaavan yhdistymisvapautta. Esitys aseluvan hankkimiseksi oli rakennettu pakkojäsenyyden, kaksivuotisen harjoittelujakson ja ampuma-asekouluttajainstituution varaan. Pakko jäsenyys poistettiin, mutta ampumaseuran ampuma-asekouluttajan todistusvaade pidettiin ennallaan. Esitys on epälooginen. Miten voi saada todistuksen, jos ei tarvitse kuulua seuraan?

Ampuma-asekouluttajan todistuksella on julkinen luotettavuus, mutta sen antajilla ei mitään vastuuta, velvoitteita eikä menettelyvaatimuksia, vaikka kyse on kansalaisen kannalta olennaisen todistuksen antamisesta ja hankkimisesta ja siten perustuslain 124 §:n sääntelemästä tilanteesta eli olennaisen hallintotehtävän siirtämisestä yksityiselle. Ampumaseuroilla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä täyttää lain vaatimuksia. Vaikka hallintovaliokunta ei ole ottanut kantaa hallintotehtävän siirtämiseen selkeästi, se voidaan tulkinta lainkäytössä suoraan perustuslain 124 §:n mukaisesti julkiseksi, virkavastuulliseksi julkisen vallan käytöksi.

Esitys ei ota kantaa siihen, mistä löytyvät ampuma-asekouluttajat. Jos seuralla ei kouluttajaa, pitääkö viranomaisen järjestää kouluttaja. Julkista valtaa siirretään tosiasiallisesti yksityiselle toimijalle. Kenelle voi valittaa, jos todistusta ei anneta? Luvan hakijalla ei ole lain mukaan mitään oikeutta saada tällaista todistusta. Koulutustehtäviin ja todistusten antamiseen tarvitaan koko maassa ainakin 5000 ihmistä. Kuka maksaa heidän kulunsa? He joutuisivat viettämään käytännössä kaiken vapaa-aikansa ampumaradoilla todentaakseen kaikkien harrastajien aktiivisuuden.

Aselupien käytännön sisältö säännellään asetusteitse

Esityksellä siirretään tosiasiassa aselupien käytännön sisällön määrittely asetustasolle. Tämä koskee lupaehtoja, soveltuvuustestiä ja sen tarkoitusta ja muita kysymyksiä, joita hallintovaliokunta on vain käsitellyt saamansa selvityksen perusteella. Tämä on erittäin karkea perusoikeuksien loukkaus ja on vastoin perustuslain 80 §:ää, jonka mukaan kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista on säädettävä lailla. Se on vastoin täysin vakiintunutta perusoikeuskäytäntöä, jonka mukaan kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet on säädettävä lailla, ja vain vähäisiä ja teknisiä asioita voidaan säännellä asetustasolla.

Tietojen virheellisyys ja harhaanjohtavuus

Esityksessä sekä hallintovaliokunnan mietinnössä esitetään tosiasioiden vastaisia perustietoja aseiden merkityksestä, asetiheydestä, aseiden osuudesta henkirikoksiin ja aseiden käytön muista vaikutuksista. Esimerkiksi asetiheyden ja henkirikosten välillä ei ole tutkimuksellista tai tieteellistä korrelaatiota. Itsemurhatilastojen esittely hallintovaliokunnan mietinnössä on asia, joka ei liity lainkaan hallituksen esitykseen. Väärää tietoa ovat väitteet, että luvattomat aseet ovat kotoperäisiä ja että ne on saatu pääasiassa murtojen yhteydessä. Suomen asetiheys on tavanomainen verrattuna moniin Euroopan valtioihin esimerkiksi Saksaan, Ranskaan, Itävaltaan, Ruotsiin ja Norjaan. Vuosittain luvallisilla käsiaseilla tehdyissä henkirikoksissa kuolee keskimäärin 1,9 henkeä, laillisilla pitkillä ampuma-aseilla keskimäärin 4,9 henkilöä ja luvattomilla ampuma-aseilla 10,9 henkilöä.

Aselakiesitys ei esimerkiksi kohtaa päihde- ja mielenterveysongelmaisia eikä sillä estetä koulusurmien tapaisia väkivallantekoja, kuten annetaan ymmärtää. Esityksen luparajoitteet eivät perustu kouluampumisista saatuihin opetuksiin. Tiedetään, että kouluampumiset olisi voitu estää tulkitsemalla ampuma-aselakia oikein ja oikein ajoitettuna. Kouluampumisiin, Myyrmannin pommi-iskuun, Albertinkadun surmiin syyllistyneet ovat kaikki olleet psyykelääkkeiden käyttäjiä. Voimassa oleva aselaki sallii aselupien epäämisen mielenterveyspotilailta, ei siihen tarvita aselain muutoksia. Valvonta ja lupaharkinta ovat epäonnistuneet kiistatta. Tätä ei ole lainkaan arvioitu hallituksen esityksessä; ylipäänsä valmistelu ei perustu lainkaan vaikuttavuusselvityksiin kuten hallituksen esityksen laatimisohjeet edellyttävät. Valmistelussa ei ole selvitetty kansainvälisesti merkittävintä aseiden käytön ongelmaa eli mielialalääkkeiden vaikutusta asiaan.

Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje

Viranomaisten soveltama aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje on osin sisällöltään lainvastainen ja lisäksi se on annettu perustuslain vastaisessa järjestyksessä. Yhtenäistämisohje pitää kumota välittömästi eikä sitä saa virkavastuun nojalla lainkaan enää soveltaa. Viranomaisohjeistuksessa on keskityttävä hakijan sopivuuteen pitää hallussaan ampuma-asetta sen sijaan, että tarkastellaan aseen kokoa tai väljyyttä.

Poliisin hallintoa koskevan poliisilain nojalla ei voida antaa säännöksiä ampuma-aselain soveltamisesta. Lisäksi vakiintuneen perusoikeustulkinnan vastaisesti yhtenäistämisohje on huomattavasti yksityiskohtaisempi kuin itse laki ja se on käytännössä syrjäyttänyt lain tulkinnassa. Yhtenäistämisohje sisältää ohjeita, jotka ylittävät ylipäänsä ohjeen sisällölle asetettavat perusoikeusvaatimukset. Se ei ole millään perusteella hyväksyttävissä eikä sitä ole silti käsitelty hallituksen esityksessä eikä eduskunnassa, vaikka se oli pitänyt ottaa lukuun.

Aktiivinen harrastus

Aktiivisen harrastuksen käsite on määritettävä lain tasolla, koska se on ehdoton edellytys käsiaseluville ja jotta tiedetään, mitä se todella tarkoittaa ja mihin sillä oikein pyritään. Luvan edellytykset ja peruuttamisperusteet on määriteltävä riittävän täsmällisesti ja selkeästi laissa, ei alemmantasoisemmilla säännöksillä kuten asetuksella. Riistanhoitoyhdistykset eivät pysty antamaan luotettavia todistuksia metsästysharrastuksesta.

Aseharrastuksen aktiivisuuden ja aktiivisuuden jatkuvuuden osoittaminen hallituksen esityksen 53 ja 53 a §:n mukaan on mahdotonta. Mitään siihen soveltuvaa järjestelmää ei ole kehitetty. Montako laukausta on ammuttava yhdellä kertaa, jotta olet aktiivinen? Riittääkö kerran ampuminen, vai pitääkö ampua 10 vai 120 laukausta. Jos käy radalla 10 kertaa yhden päivän aikana, onko kymmenen harrastuskerran vaatimus täytetty? Onko patruunoiden lataaminen harrastamista?

Asekerhoilla ei ole laina-aseita, mikä lopettaa monien nuorten harrastuksen kokonaan. Niillä ei ole myöskään mitään mahdollisuutta hankkia tarvittavia aseita käytännössä. Valiokunnan käsitykset aktiivisuuden raportointivelvollisuudesta eivät ole realistisia. Muutenkaan valiokunta ei ole tunnistanut harjoittelun muita muotoja kuten simulaattori- tai kylmäharjoittelua ja niiden merkitystä.

Miten elinikäinen asekeräilijä osoittaa harrastuksensa, on jätetty kokonaan vastaamatta.

Rajoitteet käsiaseille

Aselupien ikärajoihin esitetyt muutokset tulee poistaa kokonaisuudessaan ja pitäytyä nykyjärjestelmässä. 20 vuoden vähimmäisikäraja, kahden vuoden harrastusvaatimusnäyttö ovat merkittävä uhka ammunnan harrastukselle. Ikärajoitteille ei ole mitään hallinnollista tai aseturvallisuutta koskevaa järkiperustetta. Vaikuttavuusanalyysia asiasta ei ole tehty. Sen sijaan ikärajat aiheuttavat valtavasti käytännön ongelmia ja lisää hallinnollista menettelyä. Lisäksi aktiivinen harrastusvaatimus käsiaseille lopettanee aikaa myöten lähestulkoon kokonaan loukkupyynnin. Uhkana on lisäksi, että säännös lisää luvattomien aseiden määrää, mikä on vastoin sääntelyn tarkoitusta.

Soveltuvuustesteistä ja ilmoitusvelvollisuudesta

Perustuslakivaliokunnan mukaan ei näytä olevan todellista tarvetta soveltuvuustesteille. Valiokunnan kanta testien tarpeellisuudesta kumoaa koko sääntelyn. Miksi hallintovaliokunta ei ole noudattanut perustuslakivaliokunnan perusoikeuskäsitystä?

Esityksessä säädetään ilmoitusvelvollisuudesta aseluvan terveydentilan aiheuttamien seikkojen vuoksi. Säännökseen riittää se, että lääkärille annetaan tällainen ilmiotusoikeus perustellusta syystä, ei muulloin eikä muille.

Aseen ja aseen osan määritelmät

Esityksen 2 ja 3 §:ssä on säädetty aseen ja aseen osan määritelmistä. Lain selkeyden ja ennustettavuuden vuoksi on ongelmallista, että lain tullessa hyväksytyksiä ilmakivääri muuttuu luvanvaraiseksi aseeksi tulkinnan kautta ilman, että sitä mainitaan lain määrittelyssä. Määritelmästä puuttuu myös kokonaan asedirektiivin edellyttämä erottelu aseen olennaisiin osiin ja muihin osiin; vain edelliset ovat direktiivin mukaan luvanvaraisia.

Aselupien määräaikaisuudet

Esitykset aselupien määräaikaisuudesta on poistettava hallituksen esityksestä. Määräaikaisuudet eivät lisää aseturvallisuutta, kuten kouluampumiset surullisella tavalla osoittivat. Mitään vaikuttavuusanalyysia esityksessä ei asiasta ole tehty. Molemmilla ampujilla oli määräaikaiset luvat aseisiinsa. Kaikki järkevät keinot on käytettävä siihen, etteivät sopimattomat hakijat saisi ensimmäistäkään aselupaansa. Määräaikaisuudet aiheuttavat lisäksi valtavan työmäärän ja kustannukset, joiden panos-tuotos –suhde on erittäin heikko. Lisäksi on huomioitava, ettei mitään soveltuvaa järjestelmää ole ampumaseurojen käytössä aseharrastuksen aktiivisuuden osoittamiseksi. Vastaamatta on, mitä määräaikaisuus tarkoittaa asekeräilijöille.

Aseen rikkominen

Esitys kriminalisoi oman aseen rikkomisen tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Säännös oman omaisuutensa rikkomisen kriminalisoinnista on omalaatuinen; rikosperustetta on vaikea ymmärtää. Säännökselle mahdollisesti tarkoitettu tavoite toteutuu luvanhaltijan ilmoitusvelvollisuudella.

Aseeseen merkinnöistä

Esityksen mukaan aseen merkintä ei voi olla aseessa näkymättömissä, vaikka merkintä olisikin sekunneissa tarkistettavissa aseen sarjanumeron tarkistamiseksi. Sanamuotoilun vuoksi nykyisen kaltaiset asevalmistajien poikkeuksetta käyttämät merkintäpaikat eivät olisi enää Suomessa sallittuja. Lisäksi on tulkinnanvaraista, pitääkö valmistusmerkinnän olla merkitty yhdellä leimalla vai katsotaanko merkintävaatimukset täytetyiksi, jos direktiivin vaatimat tiedot löytyvät aseesta useamman leiman avulla merkittynä. Nykyiset tavanomaiset asemerkinnät jo esittävät direktiivin vaatimat tiedot.

Esityksen mukaan joka kerta ja erikseen asesepän on pyydettävä lupa viranomaiselta sarjanumeromerkinnän vahventamiseen tai kahdentamiseen, jos esimerkiksi uudelleensinistystyön ohessa tulee tarve vahventaa merkintää. Mistä näkökohdasta tämä on tarpeen? Aseseppätoiminta ja asealan elinkeino jo nyt on yksi säädellyimmistä suomalaisista elinkeinoista eikä lupaa toimintaan voi saada, jos luotettavuudessa on ongelmia. Säädös ei edes estä ketä tahansa tekemästä muutoksia merkintöihin ja merkintöjen muuttelu on helppoa aivan tavallisellekin kansalaiselle. Merkintöjen muutteluun ei tarvita aseseppätaitoja. Säädöksen ainoa vaikutus on, että se on rasite ja kustannus lainkuuliaiselle asesepälle. Vaatimus luvan pyytämisestä merkinnän vahventamista varten tulee poistaa.

Eduskunta on korkein lakia säätävä, ei lakia valmisteleva elin. Lakia valmistelevien elinten, valtioneuvoston ja asianomaisen ministeriön – sisäasiainministeriön – esitys aselain uudistamiseksi ei täytä hyvän lainvalmistelun vaatimuksia. Tästä osoituksena ovat eduskunnan eri valiokuntien ja kymmenien asiantuntijoiden tekemät useat kymmenet perustellut korjausesitykset lakipohjaan. Hyvä lakikokonaisuus ei voi syntyä laittamalla epäkelpoon hallituksen lakiesitykseen paikkaa paikan päälle. Lakiesitys tulee palauttaa sisäasiainministeriöön uudelleen valmisteluun, jolloin voidaan kaikki esitetyt korjaustoimenpiteet tarkoituksenmukaisella tavalla huomioon ja saada luotua uusi toimiva lakiesitys.

Aselakiesitys on hylättävä ja palautettava uuteen valmisteluun.