Valtioneuvoston selonteko kansallisesta ruokastrategiasta kuulostaa otsikkotasolla hyvältä. Onhan suomalainen maatalous ollut viime vuosikymmeninä lähinnä ajopuun asemassa Euroopan Unionin kuohuvassa koskessa.
Selonteon yleinen henki on se, että kotimaiselle ruoalle ja ruoka-aineille sekä tuottajille pitää antaa arvonpalautus. Perussuomalaiset kannattavat tätä tavoitetta lämpimästi. Paljon pitää kuitenkin tehdä, että tähän tavoitteeseen päästään.
SUOMALAINEN RUOKAKULTTUURI
Yleisesti voidaan todeta, että suomalaiset ovat nykyään etääntyneet kauas perinteisestä ruokakulttuuristaan. Tämä näkyy erityisen hyvin kaupunkien ruokaravintolakulttuurin muuttumisessa. On intialaista, kiinalaista ja turkkilaista ravintolaa, jotka tarjoavat pitsaa, kebabia tai kanaa eri muodoissa. Suomalainen ruokaravintola perunamuuseineen ja karjalanpaisteineen on todellinen harvinaisuus.
Toinen silmiinpistävä ruokakulttuurista etääntymisen todiste löytyy mansikkapelloilta ja metsistä, joissa yhä harvemmin näkee suomalaisen perheen poimimassa mansikkaa, mustikkaa tai sieniä. Nykyisin siellä pyllistelevät lähinnä keikkaduunarit Aasiasta ja Venäjältä.
EU JA KALAKUKKODIREKTIIVI
Suomalaisen ruokakulttuurin arvonnostopyrkimys kohtaa kovan haasteen nykykehityksestä, jonka pahin tuholainen on Euroopan Unioni direktiiveineen. Esimerkistä käy syyskuussa voimaan tullut määräys, jonka mukaan perinteiseen kalakukkoon tuleva kala pitäisi perata joko pyyntialuksella tai perkauslaitoksessa. Harvassa ovat ne pienkalastajat, jotka pystyvät näitä määräyksiä noudattamaan. Kalakukkoja valmistavilla pienleipomoilla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia laittaa perkaamoita pystyyn.
Onkin selvää, että suomalaista ruokakulttuuria ei tällaisella EU:n määräyspolitiikalla nosteta haluttuun arvostukseensa. Tällainen kehitys on ehdottomasti pysäytettävä.
KOULUSTA RUOKAKULTTUURIN AAKKOSET
Kouluissa opitaan ruokakulttuurin aakkoset. Kotimaisen kalan, vihannesten ja juuresten käyttö on koulujen ruokatarjonnassa liian vähäistä. Tilalle ovat tulleet ulkomaiset valmispakkaukset. Suurkeittiöiden tulisikin tehdä sopimuksia erityisesti luomua tuottavien lähitilojen kanssa ja käyttää näiltä saatavia raaka-aineita. Tuotantotiloja kyllä riittää, sillä yksinomaan Savo-Karjalan luomuyhdistyksen toimialueella on toistasataa suoramyyntiä harjoittavaa luomutilaa.
Lisäksi kotitaloudessa pitäisi olla varattuna enemmän tunteja suomalaiselle ruoalle ja ruokatietoudelle. Joku tietysti kysyy, mistä nuo lisätunnit otetaan. No, pakkoruotsistapa tietysti.
HUOLTOVARMUUS ELINTÄRKEÄÄ
Kotimaisen ruoantuotannon varmistaminen on elintärkeää. Huoltovarmuudesta huolehtiminen on paras vakuutus, mitä pienellä valtiolla voi kriisitilanteessa olla. Pientilojen toimintaedellytysten turvaaminen tuottajien riittävällä tulotasolla sekä maatilojen omatoimisen energiantuotannon kehittäminen ovat osaltaan hyviä keinoja varmistaa huoltovarmuutemme kaikissa olosuhteissa.
Jos suomalainen maatalous ja ruoantuotanto aikoo selonteon mukaisesti laajentaa markkinoitaan kauemmas kuin Pohjoismaihin ja Venäjälle, vaatii se kovan luokan valtin. Yksi tällainen kovan luokan valtti voisi olla geenimuuntelemattoman ruoan tuotanto. Tiedetään, että Keski-Eurooppa on jo menettänyt pelin tässä suhteessa.
SUOMI PÄÄTTÄÄ, EI BRYSSEL
Suomen hallituskin on onneksi ymmärtänyt kääntyä Perussuomalaisten jo pidempään ajaman ajatuksen kannalle, että Suomi itse, ei Bryssel, päättää millaisia viljoja ja vihanneksia maamme muhevassa mullassa kasvatetaan.
Perussuomalaiset ovat geenimuuntelusta vapaan, puhtaan kotimaisen ruoan ja sen tuottajan puolella. Me näemme geenimuuntelusta vapaan tuotannon kilpailuvalttina ja mahdollisuutena.
KULUTTAJIEN VASTUU
Jotta ruokastrategian ylevät tavoitteet toteutuisivat, vaatii se myös kuluttajilta vastuuta. Suurin este suomalaisen ruoan suosimiselle on sen hinta. Kun kaupan vihannestiskillä ovat vierekkäin espanjalainen ja suomalainen kurkku, häviää suomalainen kurkku hintakilpailussa.
On tosiasia, että mitä pienemmät tulot suomalaisella on, sitä todennäköisemmin koriin valikoituu se halvempi espanjalainen. Ja pienituloisia nykyhallituksen toiminnasta johtuen kyllä riittää.
--
puh. (09) 4321