Arvoisa herra puhemies! Afganistan on ollut vuosikymmenestä toiseen esillä maailmanpolitiikan etulinjassa sotaisan historiansa vuoksi. Viimeisten 30 vuoden aikana maassa ei ole juurikaan ollut rauhaa, eikä sitä näytä sinne vähään aikaan tulevankaan.

Selonteossa ja valiokunnan lausunnossa Afganistanin osalta on kiinnitetty huomiota siihen, että sota alueella kiihtyy jatkuvasti. Käytännössä Etelä-Afganistan, joka on vahvaa Taliban-liikkeen tukialuetta, on sissisodan päärintamalinja.

Yhdysvallat liittolaisineen lisää jatkuvasti Isaf-joukkojensa määrää jahdatessaan sissejä, jotka ovat tottuneet vuoristosodankäyntiin. On joitakin esimerkkejä siitä, että Yhdysvallat liittolaisineen on aseistanut ja kouluttanut vieraan valtion sotilaita. Esimerkkeinä mainittakoon Saddam Husseinin Irak ja Afganistanin sissit. Konfliktien laajetessa ja liittolaissuhteiden hajotessa ovat amerikkalaiset joutuneet sotimaan kouluttamiaan joukkoja vastaan, niin kuin nyt on käynyt Afganistanissa. Herääkin kysymys, miksi alueelle lähetetään suomalaisia joukkoja. Eikö aseidenriisunta kuulu sille maalle, joka on sissit alun perin aseistanutkin?

Huumeviljelmät tuhottava

Afganistan on vahvaa oopiumkasvin viljelyaluetta, sillä huumekauppa on erinomainen keino rahoittaa sotaa ja elättää perhe. Ei siis ihme, että maa on maailman suurin heroiinin tuottaja noin 70 prosentin markkinaosuudellaan. Suomessa käytettävästä heroiinista jopa 90 prosenttia on Afganistanissa tuotettua. Kysymys taas kuuluukin: Miksi länsimaat eivät tuhoa viljelmiä, onhan siihen olemassa tekniikka ja välineet sekä joukot, joita YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava Unodc-järjestö kouluttaa? Uskonkin, että sota Afganistanissa loppuisi nopeammin, jos unikkopellot tuhottaisiin kerralla ja lopullisesti. Jotain mätää täytyy kuitenkin olla, jos satelliitein havaittavia unikkopeltoja ei saada tuhottua.

Perussuomalaiset eivät vastusta rauhaa Afganistanissa tai muuallakaanpäin maailmaa. Me vastustamme sitä, että rauhaa yritetään viedä asein ja että Suomi on entistä enemmän sitoutumassa tällaiseen rauhaa sodalla -tyyppiseen politiikkaan.

Kenellä johtovastuu?

Suomalaisten Afganistanissa toimineiden upseerien kautta olemme saaneet viestiä siitä, kuinka Isaf-operaatiolla menee. Viesti on, että operaatio on huonosti koordinoitu. Alueella toimii avustusjärjestöjä sekä sotilas- ja siviiliorganisaatioita rinta rinnan. Tästä syystä on ollut epäselvyyttä, kenellä on johtovastuu ja valta tehdä päätöksiä.

Kriisinhallinnan nimellä kulkeva politiikka on lyhytnäköistä ja kallista sotilaspolitiikkaa. Muutamien viime vuosien aikana olemme joutuneet kasvattamaan kriisinhallinta-nimikkeen alle ohjattujen varojen määrää. Nyt puhutaan reilusta 70 miljoonasta eurosta. Sotilaspuolen menot kattavat kolme neljäsosaa näistä menoista, ja summa tulee epäilemättä jatkossa kasvamaan. Näyttää siltä, että Suomi on unohtamassa siviilien auttamisen rauhanomaiset periaatteet, joita olemme noudattaneet YK:n alaisuudessa vuosikymmeniä.

Arvoisa puhemies!

Perussuomalaiset eivät kannata suomalaisten joukkojen määrän lisäämistä kriisialueille minkäänlaisiin sotilaallisiin operaatioihin. Korostamme sen sijaan rauhanomaisten ratkaisujen hakemista YK:n alaisuudessa muun muassa Afganistanin ja Tsadin tilanteiden rauhoittamiseksi.