Valtion rahakirstu pullistelee. Kansantaloutemme kehitys on eurooppalaisittain hyvällä tasolla, mutta monet maailmantalouden epävarmuustekijät varjostavat tulevaisuutta. Uhkana on etenkin kuluttajahintojen voimakas nousu, inflaatio. On varauduttava selkeästi hitaampaan kasvuun, mutta taantumalla eikä varsinkaan lamalla kannata liikaa uhkailla.

Tässä suhdannetilanteessa on järkevää vahvistaa kuluttajien luottamusta. Perussuomalaisten mielestä rohkaisutoimien pitää olla sosiaalisesti oikeudenmukaisia.

Veroale pienituloisille

Tätä talousarvioesitystä kuvaavin sana on veroale. Hallituksen esittämät ansiotuloverotuksen kevennykset kartuttavat eniten rikkaiden rahasäkkejä. Kokoomus voi olla tyytyväinen, mutta Keskusta saa mennä itseensä.

Veronkevennykset olisi Perussuomalaisten mielestä pitänyt aidosti kohdentaa pieni- ja keskituloisille. Hallitus näperteli lyhytnäköisesti veroprosenteilla, kun hyväosaiset kuitenkin euromääräisesti saavat enemmän kuin pieni- ja keskituloiset.

Tuloerot kasvavat. Sitä paitsi vähäosaisten verohuojennuksista saama taloudellinen helpotus on jo käytännössä syöty erilaisten hallituksen avittamien taksojen ja maksujen korotuksilla. Toisella kädellä annetaan, toisella otetaan.

Kotitalousvähennyksen korotus on esimerkki periaatteessa hyvästä ajatuksesta, mutta senkin hyöty sataa pääasiassa parempiosaisten laariin.

Köyhillä kovin inflaatio

Nyt yleinen hintatason nousu kurittaa niitä, joilla menee jo entuudestaan heikosti. Köyhillä on kovin inflaatio. Heidän asemansa parantuisi kunnallisveron alarajan nostolla. Ruuan arvonlisäveron alentamisen aikaistaminen olisi myös ollut perusteltua. Alennuksesta olisi hyötyä pienituloisten lisäksi EU-kurimuksessa taistelevalle suomalaiselle maataloudelle ja koko kansantaloudelle.

Perussuomalaisten mielestä aikaistamisen voisi rahoittaa palauttamalla varallisuusvero. Samalla voitaisiin harkita pääomatulojen progressiivista verotusta, jotta rahaa riittää julkisiin palveluihin eikä niitä tarvitsisi ulkoistaa malliin "hotelli-Hyssälä". Esimerkiksi mielenterveystyöhön ja syrjäytymisen estämiseen käytetyt rahat ovat yhteiskunnallisesti aina kannattavia sijoituksia.

Lisäeuro kulutukseen

Perussuomalaisten on pakko taas kerran painottaa sitä tosiasiaa, että juuri köyhimmille annettu lisäeuro palautuu heti kulutukseen lähes täysmääräisesti, kun taas hyvätuloisen osalta palautumisprosentti on olematon.

Varakkailla lisäeurot siirtyvät herkästi säästöihin ja sijoituksiin, eivätkä hyödyttämään kotimarkkinoita kuten pienituloisilla sotiemme veteraaneilla, eläkeläisillä, opiskelijoilla, työttömillä, lapsiperheillä sekä yksinhuoltajilla.

Nämä väestöryhmäthän joutuvat pakosta käyttämään käytännössä lähes kaikki käytettävissään olevat varat jokapäiväisiin, välttämättömiin elinkustannuksiinsa kuten ruokaan, asumiseen, vaatteisiin ja liikkumiseen. Juuri tässä suhdannetilanteessa kotimarkkinoiden pyörien pyörittämistä kannattaisi tukea.

Aluepolitiikka rappiolla

Aluepolitiikka on rappiolla. Maaseutu tyhjenee kiihtyvällä vauhdilla. Perussuomalaisten mielestä koko Suomi tulee säilyttää elinkelpoisena.

Asuttavan maaseudun edellytyksenä ovat toimivat liikenneyhteydet. Hallitus esittää uusia liikenneväyliä rakennettavaksi, mutta sysää niistä rahoitusvastuuta kunnille. Sama tilanne näyttää olevan alempiasteisten teiden perusparannusten osalta. Onko niin, että kohta vain vauraiden kuntien alueilla tehdään tietyöt?

Teiden ja ratojen korjausvelkaa kertyy koko ajan, mutta siitä huolimatta hallitus esittää perustienpidon ja perusradanpidon rahoituksen vähentämistä nykytasosta!

Tiestön rappeutuminen

Tienpidon kustannustason nousu, lisääntyvä liikenne ja leudot talvet edellyttäisivät lisäpanostusta tieverkon kuntoon, ei suinkaan karsimista. Rappeutuminen on jo käynnissä alemmalla tieverkolla.

Tiepääomaa on viime vuosina syöty yli sadan miljoonan euron vuosivauhtia, ja tiestön kunnon heikkeneminen näyttää jatkuvan vähintään samaa tahtia nykyisen hallituksenkin aikana. Tämä on hölmöläisten hommaa - ahdaskatseista kehysajattelua valtiovarainministeriöltä.

Kansallisomaisuutemme tuhoaminen on pysäytettävä, muutoin siitä tulee todella kallis lasku veronmaksajille.

Hallitus tyly veteraaneille

Häpeällistä kyllä, budjettiehdotus on myös tyly sotiemme veteraaneja ja kotirintamanaisia kohtaan. Hallitus aikoo jopa reippaasti pienentää veteraanien korvauksiin, hoitoon, kuntoutukseen ja muihin palveluihin osoitettuja määrärahoja.

Kunniakansalaistemme rivit harvenevat. Talousarvioesitys on lopuille veteraaneille kylmää kyytiä kohti viimeistä iltahuutoa, kuten Veteraaniliittojen valtuuskunnan puheenjohtaja viime viikolla eduskuntaryhmille totesi.

Perussuomalaisten mielestä etenkään veteraanikuntoutuksen resurssit eivät ole sillä tasolla millä niiden pitäisi olla. Kuluvanakin vuonna monessa kunnassa kuntoutustoimintaan tarkoitetut määrärahat ovat loppuneet jo heinäkuussa. Sitä paitsi veteraanien lainmukaisia etuuksia määritettäessä tulisi luopua haitta-asteluokituksista.

Eikö olisi myös oikein ja kohtuullista aloittaa sotaorpojen kuntoutustoiminta?

Köyhäinapua Iso-Britannialle

Veteraaniasiain parantamisessa ei puhuta lopultakaan suuresta summasta, jos sitä vertaa vaikka EU-pakkojäsenmaksuun tai siihen liittyvään täysin käsittämättömään summaan, 159 miljoonaan euroon, jonka Suomi ensi vuonna maksaa Ison-Britannian jäsenmaksujen palautuksena EU:lle.

Perussuomalaiset vaativat, että on aloitettava pikaiset neuvottelut tämän Iso-Britannialle annettavan "köyhäinavun" lakkauttamiseksi.

Kehitysavussa säästön paikka

Säästön paikka on myös kehitysavussa. Sitä on turha nostaa sitä tahtia, mitä hallitus ehdottaa. Puheet Suomen kehitysavun alhaisesta tasosta ovat sumuttamista. Kansantulon ripeän kasvun seurauksena kehitysapumme on kasvanut niin rajua tahtia, että sopivista kohteista näyttää olevan pulaa.

Rahaa syydetään holtittomasti, kuten asiantuntijat ovat todenneet, mutta mitä voidaan sanoa tuloksista?

Liian usein Suomi osallistuu operaatioihin vain saadakseen lippunsa liehumaan. Perussuomalaisten mielestä kehitysapuvarat pitää avustuskohteiden haalimisen sijaan keskittää katastrofiapuun ja muutamiin kahdenvälisiin projekteihin, jotta suomalaisten veronmaksajien antama apu todistetusti saadaan sitä tarvitseville.

Lähiöiden peruskorjaaminen

Asumista koskeva julkinen keskustelu pyörii lähinnä ideaparkkien ja puutarhametropolivisioiden ympärillä, vaikka merkittävä osa ihmisistä asuu lähiöissä. Pääkaupunkiseudulla on lukuisia alueita, joiden kunnostaminen on välttämätöntä. Hallitus antaa vain murusia korjausmäärärahoja kaipaaville kiinteistöille tarpeeseen nähden.

Usean uusmaalaisen koti uhkaa rapistua käsiin. Pelkästään kunnollisilla julkisivukorjaamisilla pystytään talojen energiakulutustakin pudottamaan 40 prosenttia. Peruskorjaaminen hillitsee myös ilmastonmuutosta.

Vaikeavammaisten apu

Jokainen ihminen on arvokas. Kaikille, myös vammaisille, on taattava mahdollisuus koulutukseen, työntekoon, henkiseen vapauteen ja sosiaaliseen turvallisuuteen.

Perussuomalaiset tervehtivätkin tyydytyksellä kauan odotettua vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun laajentamista. Varjona on vain sen kustannusvaikutus kuntatalouteen. Budjetissa esitetty määräraha ei tule riittämään.

Etuuden saaminen ei saa riippua kuntien taloudellisesta tilanteesta. Siksi etuus olisi oltava niin sanottu subjektiivinen eli velvoittava oikeus - kuinkahan monessa kunnassa muuten omaishoitaja saa pitää lain suomat vapaapäivät?

Valtion "tuottavuusohjelma"

Hallitus jatkaa tuottavuusohjelmansa toteuttamista, mikä tulee merkitsemään monen ministeriön hallinnon alalla palvelujen edelleen heikkenemistä. Oikeus- ja sisäasiainministeriön hallinnonalan supistukset tulevat vaarantamaan kansalaisten oikeusturvaa ja lisäämään yleistä turvattomuutta. Puolustusvoimiakin on aivan kohtuuttomasti kuritettu.

Ylipäätään tuottavuusohjelman supistukset kohdistuvat usein reuna-alueille, joilla palveluiden taso ei ole ollut tyydyttävä ennenkään.

Tuottavuusohjelmalla ei ole mitään tekemistä tuottavuuden lisäämisen kanssa, kyseessä on puhtaasti henkilöstön vähennysohjelma. Valtio vähentää väkeä, vaikka monin paikoin pitäisi lisätä - kuten hätäkeskuksissa, joiden toimintaan oikeuskansleri viime viikolla perustellusti puuttui.

Talousjätevesijärjestelmä

Reuna-alueiden asukkaita tulee riipaisemaan myös haja-asutusalueiden talousjätevesijärjestelmän uudistus, jonka mukaan vuoteen 2014 mennessä on täytettävä uudet puhdistusvaatimukset. Tämä edellyttää huomattavia investointeja. Uudistuksen vaikutukset vesistöjen fosforikuormituksen vähentymiseen on arvioitu hyvin pieniksi.

Uuden järjestelmän kustannukset saattavat ylittää talokohtaisesti jopa 10 000 euroa, joten esimerkiksi mummonmökkiin rakennettava jätevesijärjestelmä saattaa olla arvokkaampi kuin itse kiinteistö. Tästä huolimatta talousarvioesityksessä ei osoiteta määrärahoja niiden pienituloisten avustamiseksi, jotka joutuvat talousjätevesijärjestelmiään uudistamaan.

Talonpoika EU-Suomessa

Ei mene talonpojalla EU-Suomessa hyvin, vaikka Keskusta on johtava hallituspuolue. Tuotantokustannukset ovat nousseet, mutta tuottajille maksettava hinta ei ole noussut samassa tahdissa.

Esimerkkinä eräästäkin kustannuslaskelmasta nuoren kananmunatuottajan tilanne: tuotantokustannus on 1,40 euroa munakilolta mutta tuottajalle maksetaan vain 90 senttiä. On selvää, että pitkään tällaista tuotantoa ei voi pitää yllä. Tuottajalta loppuvat rahat ja edessä on konkurssi. Tilanne on sama eräillä muillakin maatalouden tuotantoaloilla, eritoten sikataloudessa.

Eikö olisi jo aika hallituksenkin ryhtyä toimenpiteisiin, että meillä olisi omavaraista maataloustuotantoa myös tulevaisuudessa ja huoltovarmuus taattu?

Puuhuollon turvaaminen

Puuhuollon turvaamisesta on puhuttu paljon. Saavuttaako hallitus hyvät tavoitteensa? Kysynpähän vaan.

Ainakaan ensiharvennuspuun myynnin luvatun verovapauden osalta metsänomistajilla ei ole vieläkään tietoa, mitä muutos käytännössä tarkoittaa. Tuntuu myös oudolta, että säädettäisiin laki, jonka mukaan etuuden mukaisia ensiharvennussopimuksia ei voisi tehdä lainkaan lain ollessa voimassa.

Hallituksen epämääräiset lupaukset - joita on muunneltu ja joista on osin luovuttu - sekä uhkauksenluonteiset viestit metsänomistajille ovat antaneet kuvan, ettei homma ole kenenkään hanskassa.

Pitkäjänteisyyden puutteesta kertoo myös se, että budjettiin on esitetty puuntuotannon kestävyyden turvaamiseen tarkoitettuja KEMERA-tukia vain saman verran kuin kuluvallekin vuodelle, vaikka jo nyt tämän vuoden tukirahat ovat loppuneet.

Viimeaikaisten tehtaiden sulkemisten jälkeen jäljelle jääville tehtaille tulee olla hyvät raaka-aineen kuljetusyhteydet niin Lapista kuin Kainuustakin. Rataverkon painorajoitukset on saatava poistumaan ja akselipainoja on rataosuuksilla nostettava.

Isänmaan parhaaksi

Perussuomalaiset esittävät lopuksi toivomuksenaan, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät pystyisivät, opposition tuella, valiokuntakäsittelyssä saamaan hallituksen esitykseen kansalaisten perustuslainkin takaamia perusoikeuksia ja palveluja parantavia muutoksia yhteisen isänmaamme ja sen kansalaisten parhaaksi.

--
Lisätietoja:
raimo.vistbacka@eduskunta.fi
puh. 050-511 3186