Suomalainen metsäteollisuus on viime vuosina paininut historiansa pahimmassa kriisissä. Perinteisesti metsäteollisuus ja sen tuotteet ovat olleet suomalaisten hyvinvoinnille merkittävä tulonlähde.

Kuitenkin viime vuosien aikana valtio on myynyt enemmistöomistuksiaan näissä yhtiöissä ja uusia ulkomaisia omistajia on tullut tilalle keräämään miljardivoittoja sekä kultaisia kädenpuristuksia.

Tämä kehitys ei ole ollut hyväksi. Soneran 1990-luvun seikkailut Saksassa ja Stora Enson miljardiluokan hutiostot Yhdysvalloissa ovat jääneet suomalaisen veronmaksajan kontolle. Riskit jäivät, mutta omistajuus meni. Näin ei saa olla.

Viimeisin osoitus tästä on Stora Enson päätös lopettaa Kemijärven ja Summan tehtaat.

Valtio Stora Enson suuromistajana nosti kädet pystyyn ja sanoi, ettei pysty tekemään asialle mitään. Pääministeri kävi myöhemmin Kemijärvellä kehumassa toimeentulonsa menettäville paikallisille, kuinka hallituksen toimien ansiosta Kemijärvelle syntyy 100 uutta työpaikkaa 200 menetetyn tilalle. Summan työntekijöille on tiedossa 100 työpaikkaa, kun tehtaan sulkeminen tarkoitti potkuja yhteensä 450 hengelle.

Jos siinä on kaikki mitä maamme hallitus saa aikaiseksi kun 650 ihmistä menettää toimeentulonsa rahan vallan käskystä, ei voi kuin ihmetellä nykymenoa. Valtion omistajaohjauspolitiikka on mielestäni ollut täysin hunningolla jo vuosia. On erikoista, että SDP ehätti jokin aika sitten vaatimaan selvyyttä itse hallitusvuosinaan luomaansa valtion omistajapolitiikkaan, jota nykyinen hallitus orjallisesti noudattaa.

Herää kysymys kuka Suomessa oikein on isäntänä valtion omistamissa yhtiöissä, Suomen kansa ja sen valtuuttama nykyinen hallitus vai tuntematon suurpääoma? Väkisinkin tulee mieleen EU-neuvottelut; minkä brysseliläinen sanoo, se on laki ja Suomen hallitus tottelee. Kansan eduista viis. Samanlainen sairas touhu on nyt vallalla Stora Ensossa.

Stora Enson Kemijärven ja Summan tuotantolaitosten alasajo tuntuu oudolta, kun otetaan huomioon, että yritys suunnittelee uusien tehtaiden rakentamista ulkomaille.

Nyt päätettyjen lakkautusten perusteina on käytetty muun muassa raaka-aineen saatavuusongelmia. Olen asiasta täysin eri mieltä, sillä puuta kyllä Lapissa riittää.

Väitteet Lapin puuvarojen riittämättömyydestä ovat varsin hämmästyttäviä. Paljon puhuttu ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan positiivisesti puun kasvuvauhtiin myös Itä- ja Pohjois-Suomessa, joten uhkaavasta puupulasta ei voi olla kyse.

On väitetty, että tehtailla olisi myös kannattavuusongelmia. Mielestäni kyse on vain siitä, että Stora Enson johto ja Suomen hallituksen ministerit luulevat kansalaisten olevan tyhmiä ja huijattavissa.

Suuressa viisaudessaan he luulevat, etteivät kansalaiset tajua mistä tässä on kyse. Kyse on siitä, etteivät tehtaat tuota kyllin paljon voittoa suursijoittajille. Ne tuottavat vain miljoonia euroja miljardien sijaan, joten ne pitää lakkauttaa ja viedä pikavauhtia sinne, mistä suurvoitot saa tällä hetkellä halvemmalla ja nopeammin.

On pantava tutkintaan, ovatko Stora Enson toimivan johdon päätökset tehtaiden lakkauttamisista ja sen mukanaan tuomista irtisanomista olleet perusteettomia ja onko johto toiminut asiassa voimassa olevan lain mukaan.

Mikäli rikkomuksia havaitaan, niin viranomaisten olisi ryhdyttävä selvittämään asiaa ja tarvittaessa viemään asia vaikka käräjille. Minusta tuntuu siltä, että nyt ei olla aivan puhtailla vesillä.