Valtioneuvoston selonteko hankintalain uudistuksesta on Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä hyvin tehty ja tuo esille sekä lain hyviä että huonoja puolia. Koska uudistettu laki on ollut vasta vuoden verran voimassa, ei sen toimivuudesta kuitenkaan voida vielä tehdä mitään lopullisia johtopäätöksiä.
 
Hankintalailla on yleiseurooppalaisessa mittakaavassa pitkä historia ja sitä on jouduttu uudistamaan muutamaan otteeseen. Hankintalaissahan on alun perin ollut kyse Euroopan yhteisön vuosikymmenten takaisesta tarpeesta rajoittaa yksittäisten jäsenmaiden oikeutta tehdä julkisia tilauksia ja hankintoja oman maan sisällä. Toisin sanoen, tarkoitus on ollut avata yksittäisten Euroopan maiden markkinoita kansainväliselle kilpailulle ja samalla vaikuttaa hankintojen hintoihin alentavasti.

KILPAILUN PUUTTEESTA...

Selvää oli, että kilpailun puute edisti tarjousten kalleutta ja aiheutti ylimääräistä taloudellista rasitusta jäsenmaiden talouksille. Erityisen selväksi tämä tarve kilpailun avaamiselle tuli 1980-luvulla, kun Euroopassa huomattiin Yhdysvaltojen ja Japanin voimakkaan talouskasvun jättävän jälkeensä Euroopan talouskasvun.

Silloiset julkisia hankintoja koskevat direktiivit uudistuivat 1990-luvun alussa ja Suomi omaksui ne vuoden 1994 ETA-sopimuksen myötä. Vuotta myöhemmin Suomi liittyi Euroopan Yhteisöön ja alkoi yhä voimakkaammin muokata omaa kansallista lainsäädäntöään Euroopan Yhteisön ja myöhemmin Euroopan Unionin määrittämien suuntaviivojen mukaisesti.

... TURHIIN KONKURSSEIHIN

Perussuomalaisten mielestä hankintalain periaattelliset tavoitteet ovat kunnossa. Ongelmia aiheuttavat kuitenkin kilpailutuksen negatiiviset puolet ja erityisesti niiden vaikutukset suomalaisten yritysten kilpailukykyyn suhteessa ulkomaisiin yhtiöihin. Jos hankintalakia ei olisi, olisimme luultavasti säästyneet muutamilta ikäviltä konkursseilta, viimeisimpänä ehkäpä Finlayson Forssa Oy:n konkurssi.

Suomalaisten yritysten korkea laatu ja kotimaisuus, jotka tuovat meille työtä ja hyvinvointia, ovat saaneet usein väistyä monikansallisten yhtiöiden tarjousten tieltä. Valitettavasti nämä tarjoukset ovat johtaneet tilanteesen, jossa hävinnyt suomalainen yhtiö joutuu pahimmillaan supistamaan toimintojaan tai panemaan lapun luukulle.

ÄITIYSPAKKAUKSEN KOHTALO

Surullisenkuuluisia esimerkkejä tästä ovat puolustusvoimien julkisuudessa olleiden näkkileipien, sukkien ja trikootuotteiden hankinnat ja niiden seuraukset kotimaassa.

Karuin esimerkki hankintalain seurauksista on suomalaisen äitiyspakkauksen valmistamisen siirtyminen tarjouskilpailussa voittaneen tanskalaisen yrityksen tarjouksen myötä Suomesta Kiinaan ja Thaimaahan alihankintatyöksi, mikä tarkoitti lopputiliä 250 suomalaiselle. Ja mikä oli hintaero suomalaisen valmistaman äitiyspakkauksen kustannuksissa? Yksi euro.

Siis vain yhden vaivaisen euron takia yhteiskunnallemme tuli satojentuhansien jos ei miljoonien  eurojen lisävahinko. Tämäkö on sitä selonteossakin mainittua kokonaistaloudellisuutta?

AS TEHON TAPAUS

Toinen kilpailutusdirektiivien synnyttämä huono esimerkki tulee tien ylläpidon parista. Virolainen AS Teho voitti tarjouskilpailun, jolla se sai hoitaakseen eräiden hoitoalueiden tiestöä. Vaan eipä auenneet ruusutarhat AS Tehon myötä. Yrityksen maksuvaikeuksien vuoksi monet aliurakoitsijat jäivät ilman palkkojaan ja yritys ei saanut palkattua enää tarvittavaa työvoimaa, mikä lopulta johti siihen, että Tiehallinto joutui ottamaan AS Tehon tarjouskilpailun perusteella voittamat alueet haltuunsa ja tekemään niistä toisten toimijoiden kanssa uudet hoitosopimukset.

Tässä on malliesimerkki kilpailutuksesta, jossa ei edes valtiovallan edustajan toimesta osattu varmistaa tehdyn tarjouksen järkevyyttä ja toimitusvarmuutta suhteessa muihin tarjouksiin. Perussuomalaisten mielestä valiokunnan tuleekin selvittää, olisikohan lainsäädännössä tältä osin tarkistuksen paikka.

TODELLINEN KUSTANNUSSÄÄSTÖ?

Tarjouspyyntöjen teko ja käsittely syö tilaajana toimivan tahon henkilöstöresursseja ja vaatii tekijältään ammattitaitoa ja kokonaisuuksien hallintaa. Tarjouspyyntöjen jättäminenkään siihen liittyvine taustatöineen ei ole ilmaista. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä valiokunnassa on syytä vakavasti pohtia, mikä on kilpailutuksen todellinen kustannussäästö yhteiskunnalle ja kaikille osapuolille.

Tulee myös muistaa, että tämän koko järjestelmän ja toiminnan valvonta alusta loppuun asti maksaa ja valvontaa tulee olla, kuten mietinnössäkin todetaan. Meillä tulee siksi olla tarvittaessa valmius toimia sen puolesta, että voimme viheltää pelin poikki niiltä osin, kuin käytäntö osoittaa hankintalain haitalliset vaikutukset erityisesti kokonaiskustannuksiin ja laatuun suuremmiksi, kuin mitä siitä saatavat hyödyt ovat. Oliko esimerkiksi 250 suomalaisen työpaikan menettäminen äitiyspakkauksen kilpailuttamisessa sittenkään ihan sitä, mitä haettiin yhden euron kustannussäästöillä?

KOULUTUS JA LAATU

Selonteossa keskitytään kuntapuolen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kokemuksiin uudistetun hankintalain aikana.

Koska terveydenhuollossa on kyse työntekijöiden korkeaa koulutusta ja laatua korostavasta toimialasta, on hankintalakia noudatettaessa syytä erityisen voimallisesti painottaa laatua ja koulutusta myös silloin, kun palveluita tilataan kilpailutuksen kautta esimerkiksi ulkomaisia sairaanhoitajia työvoimanaan käyttäviltä yrityksiltä. Tilaajan on tällöin noudatettava maamme terveydenhuoltojärjestelmään erottamattomasti kuuluvia periatteeita, eli laatua ja osaamista, palkkaustasoa unohtamatta. Edullisempi hinta, joka johtuu vain alhaisemmista työvoimakuluista, ei saa olla ratkaisevassa osassa päätöksiä tehtäessä.

Kilpailutus ei kuitenkaan aina ole niin helppoa kuntapäättäjän näkökulmasta katsoen. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluissa on tullut vastaan tilanteita, joita on myös selonteossa tuotu esiin, eli kun tarjouspyyntöihin ei ole tullut kuin muutama vastaus. Suurin yksittäinen syy tähän on alalla toimivien yritysten vähäisyys. Pahimmillaan tilanne on johtanut siihen, että kunnan on ollut pakko hyväksyä ainoan tulleen tarjouksen, jonka kautta kunta on pystynyt takaamaan esimerkiksi perusterveydenhuollon toimivuuden. Palvelun tasolla ja hinnalla ei ole ollut silloin mitään merkitystä.

TODELLISTA KILPAILUTUSTA

Olemme ryhmässämme pohtineet, onko tällöin ollut kyseessä mahdollisesti tilanne, jossa yritykset ovat keskenään sopineet tarjousten jättöperiaatteista eri kunnissa. Aiemmin tätä erikoista toimintaa on väitetty harrastetun suorastaan maan tapana, jolloin kylän niinsanotut savut olivat puunhankinnassa jaettu eri metsäyhtiöiden reviireihin. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä epäilee, että nykyinen hankintalaki ei aina takaa todellista kilpailutusta eikä taloudellisesti parasta kokonaisratkaisua.

Kuten edellä on todettu, hankintalakiin liittyvät puheet ja tavoitteet ovat kauniita mutta käytännön toteutus on osoittautunut toisinaan todella hankalaksi. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä katsoo, että valiokunnan tulee paneutua perusteellisesti positiivisten seikkojen ohella myös hankintalain tuomiin todellisiin ongelmiin, mukaan lukien lisääntynyt byrokratia ja pk-yritysten todellinen vaikeus osallistua tarjouskilpailuihin.

--
Lisätietoja:
raimo.vistbacka@eduskunta.fi
puh. 050-511 3186