ERIÄVÄ MIELIPIDE

Suuren valiokunnan lausunto 2/2011

Eurooppa-neuvosto ja unionin jäsenvaltiot ovat toimineet laittomasti, kun eivät ole noudattaneet perussopimuksen 125 artiklan säännöstä. Siinä nimenomaan kielletään jäsenvaltioita ja unionia ottamasta vastatakseen toisen jäsenvaltion sitoumuksista.  Tämän no-bailout-kirjauksen tehtävä on sitoa jäsenmaiden kädet, jottei millekään maalle syntyisi kiusausta ajautua toisten elätettäväksi. Artiklan vastaisesti perustettiin erityisesti velkamaiden pahenevien ongelmien leviämisen pelossa Euroopan rahoitusvakausrahasto. Kuten Suuri valiokunta viime vuonna totesi, kriisitilanteessa luotiin tilapäinen yhteisvastuun järjestelmä, joka sopii huonosti yhteen euroalueen säännöspohjaan. Tällä perussopimuksen vastaisella yhteisvastuujärjestelmällä ei myöskään saatu vakaus- ja kasvusopimuksen ehdot rikkoneita valtioita rahoittaneita pankkeja ja muita rahoituslaitoksia osallistumaan pelastusoperaation kuluihin, koska rahoittajien pääomariskit siirrettiin jäsenvaltioiden veronmaksajille.

Suomen perustuslain kannalta arveluttavin on EVM eli Euroopan vakausmekanismi. EVM-valtiosopimuksesta päättäminen Suomen eduskunnan toimesta edellyttäisi muutoksia Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen, koska EVM-sopimusta ei voida pitää EU:ssa tehtävänä sopimuksena eikä sitä voida sisällöltään myöskään rinnastaa EU:ssa tehtäviin päätöksiin juuri sen perussopimuksen vastaisuuden takia. Toisaalta sopimus on vaikutuksiltaan erittäin huomattava ja liittyy suoraan eduskunnan budjettivaltaan. EVM-sopimuksesta päättäminen onkin tällä hetkellä vastoin perustuslakiamme, koska perustuslakimme ei yksiselitteisesti kerro, minkä tahon Suomessa tulisi päättää asiasta, eikä syy ole suinkaan perustuslaissamme, vaan kelvottomasssa EVM-sopimuksessa. Toisin sanoen asiasta päättäminen edellyttäisi, että EU:n uusi perustamissopimus olisi astunut voimaan siltä osin kuin Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt siihen muutoksen (SEUT) 136 artiklaa koskien niin, että siihen on lisätty uusi 3. kohta. Sen mukaan euroalueen jäsenvaltiot voivat perustaa vakausmekanismin.

Valtioneuvoston selvitykset talous- ja velkakriisin hoidosta sekä ERVV:n (Euroopan rahoitusvakausväline) ja EVM:n käyttöönotosta ovat tasoltaan heikkoja ja vaihtoehdottomia. Vaikka yhä useammat asiantuntijat ovat suhtautuneet entistäkin kriittisemmin mekanismien toimivuuteen erityisesti kansalaisten ja veronmaksajien näkökulmasta ja esittäneet vaihtoehtoisia toimintamalleja, niin valtioneuvosto ei ole edes vaivautunut esittelemään vaihtoehtoja. Täysin puutteellisesti on analysoitu vakausmekanismien haittoja yleisesti ja erityisesti Suomen kannalta eikä Suomen jättäytymistä mekanismien ulkopuolelle etuineen ja haittoineen ole käsitelty lainkaan.

Esitetyt vakausjärjestelmät ERVV ja EVM takausmekanismeineen ovat kansalaisten ja veronmaksajien näkökulmasta suorastaan pelottavia. Niissä sijoittajavastuu jää puutteelliseksi – ERVV:ssa sijoittajavastuuta ei ole lainkaan, vaikka osa poliitikoista näin väittää. Sijoittajavastuuta ei ole se, että keskustellaan sijoittajien kanssa vapaaehtoisista toimista, jotta sijoittajat pitäisivät rahansa kriisimaissa. Väistämättömiä velkajärjestelyjä siirrettäessä jatkuvasti myöhempään ajankohtaan velkamaiden velkojen maksajiksi jäävät vain takauksien antajat, veronmaksajat.

Vakausjärjestelmissä vakuudet takauksille ovat täysin riittämättömät – jos niitä on ollenkaan. Järjestelmät ovat täysin läpinäkymättömiä, valvonnan ulkopuolella ja luxembourgilaisen rahoitusyhtiön hoidossa olevia, monimutkaisia, keinotekoisia ja hyvää taloudenhoitoa vääristäviä. Järjestelmillä on yhtymäkohtia pyramidihuijaukseen; ne johtavat yhä suureneviin velkaongelmiin ja takausvastuisiin. Vakausjärjestelmät tulevat yhä kalliimmiksi takausten antajille – viime kädessä veronmaksajille.

Lisäksi vakaus- ja takausjärjestelmät köyhdyttävät entisestään velkamaita. Monilla mailla on todellisia, lisääntyviä talousvaikeuksia, mitkä johtavat velkaantumisen ja työttömyyden kasvuun sekä peruspalvelujen leikkaamiseen.

Euromaiden talouksien rapautuminen ja ylivelkaantuminen käy selkeästi ilmi siitä, että takausten määrää (ERVV) joudutaan yli kaksinkertaistamaan (lähelle 1000 mrd euroa), jotta 440 miljardin euron lainanantokyky saadaan käyttöön. Suomen takausten määrä pelkästään ERVV:ssä on nousemassa 7,9 miljardista eurosta jopa 17,5 miljardiin euroon. Kun näihin vastuisiin lisätään kahdenväliset lainamme yli 2 miljardia euroa (Kreikka, Islanti, Latvia) sekä osuutemme komission, kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin lainoituksesta kriisimaille, on Suomen rahoitusosuus kansantalouteemme ja valtion budjettiinkin (n. 50 mrd €) nähden kestämättömän suuri. EVM:n osalta Suomen tilanne ei parane. Valtion budjetin kautta joutuisimme toimintaa pääomittamaan lähes 1,5 miljardia euroa ja antamaan takuita yli 11 miljardia euroa.

Lisäksi Suomen takausvastuut ovat suhteessa muihin euromaihin kohtuuttoman suuret takausvastuiden jakautuessa EKP:n jakoavaimen pohjalta (väestö, BKT). Suomen takausvastuu on yli kymmenkertainen verrattuna siihen, miten vähän Suomen rahoituslaitoksilla on luottoriskejä/sijoituksia kriisimaissa (Kreikka, Irlanti, Portugal, Espanja, Italia) Takaamme verovaroin kriisimaita ja niihin sijoittaneita pankkeja. Euroalueen kriisimaiden lisääntyessä takaajien määrä ERVV:ssa jatkuvasti vähenee ja Suomen takausvastuut vain kasvavat. Portugalin tukipaketissa kolme maata oli jo vapautettu takausvastuista; Kreikka, Portugali ja Irlanti.

On ilmeinen vaara, että Suomi joutuu antamaan lisääntyvästi turvaavia vakuuksia yhä heikommassa taloudellisessa asemassa oleville maille ”euroalueen vakauden ja taloudellisen uskottavuuden turvaamiseksi” ja joutuu näin itse ilman omaa syytään maksumieheksi miljardien eurojen edestä.

Euroopan parlamentin tekemiä muutosesityksiä koskien eurobondien käyttöönottoa ja komission toimivallan vahvistamista delegoiduilla säädöksillä ei perussuomalaisten mielestä saa hyväksyä. Yhteisvastuullisesti liikkeelle laskettavat joukkovelkakirjat – eurobondit - vähentävät entisestään kunkin jäsenvaltion omaa vastuuta omasta taloudestaan ja lisäävät jäsenvaltioiden yhteisvastuuta. Tämä merkitsisi erityisesti Suomen kasvavaa vastuuta velkamaiden pahenevista talousvaikeuksista. Delegoitujen säädösten käyttöönotto merkitsisi sitä, että jäsenvaltioilla ei näissä asioissa olisi enää vaikutusmahdollisuuksia. Euroopan parlamentti yhdessä komission kanssa päättäisi jäsenvaltioiden talouspolitiikan ohjauksesta.

Perussuomalaiset eivät hyväksy kansallisen päätösvallan jatkuvaa heikentämistä ja vallan siirtoa EU:lle. Tosiasiassa on käynnissä EU:n liittovaltion luominen eräiden EU-maiden talous- ja velkakriisin varjolla;
EU säätelee entistä enemmän paitsi jäsenmaiden talouspolitiikkaa, myös kansallisvaltioiden vero-, eläke-, työllisyys- ja työmarkkinapolitiikkaa, sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä ajaa julkisten palvelujen yksityistämistä/ulkoistamista.

Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme valiokunnan kannaksi

Suuri valiokunta ei hyväksy esitettyjä toimia talouskriisin hoitamiseksi eikä kriisinhallintavälineiden (ERVV ja EVM) toteuttamiseksi eikä myöskään EU:n perussopimuksen vastaisen yhteisvastuujärjestelmän luomista Suomen ollessa muiden maiden holtittoman taloudenhoidon maksumiehenä.



Helsingissä 17.6.2011

Pietari Jääskeläinen
Vesa-Matti Saarakkala
Juho Eerola
Anne Louhelainen
Timo Soini
Jussi Niinistö
Jussi Halla-aho