Olemme nähneet perussopimuksen vastaisia pelastuspaketteja ja niitä varten rakennetun väliaikaisen vakausrahaston. Vast´ikään europarlamentti hyväksyi jäsenmaiden talousvalvontapaketin six-packin muodossa. Ja lopulta väliaikaista vakausrahastoa olisi vielä tarkoitus seurata pysyvä, joka aloittaisi toimintansa kesällä 2013.

Kiihkeimmille liittovaltion kannattajille tämäkään ei silti vielä riitä. Esille on vähän väliä nostettu myös eurobond-järjestelmän luominen, josta komissio on luvannut esittää erilaisia mahdollisia malleja vielä tämän syksyn aikana. Varakkaammat jäsenvaltiot – Suomi muiden mukana – ovat torjuneet ajatuksen eurobondeista toistuvasti, koska meillä ei ole järjestelmässä kuin hävittävää.

On silti olemassa suuri vaara, että tämäkin Suomelle haitallinen integraation muoto toteutuu tavalla tai toisella. Moni Euroopan ja varsinkin EU:n isokenkäinen poliitikko on sitonut euro-projektiin oman uskottavuutensa niin vahvasti, että on valmis kannattamaan mitä tahansa henkilökohtaisen nöyryytyksen välttääkseen.

Kriisin keskellä on harvoin sanottu julki, mikä esitettyjen hätäratkaisujen lopputulos on. Se on EU-liittovaltio, jossa hyvinvointimme tasataan eri jäsenmaiden kesken.

Suomessa ei ole kovin montaa poliitikkoa, joka ääneen on uskaltanut ilmoittautua liittovaltion kannattajaksi. Sen sijaan tuntuu riittävän paljonkin niitä, jotka hiljaisesti ovat valmiit hyväksymään tämän kehityksen, kunhan juhlapuheissa saavat yhä puhua itsenäisestä Suomesta.

Keskustelua hankaloittaa se, ettei liittovaltio synny yhdellä suurella päätöksellä, eikä tule trumpettien saattelemana. Liittovaltio on lukuisten yksittäisten päätösten summa, joilla pala palalta puretaan jäsenmaiden itsenäisyyttä. Liittovaltio tulee kuin varas yöllä ja vie talosta yhden esineen kerrallaan, kunnes asukas lopulta huomaa elävänsä tyhjässä kodissa.

Meidän on siis oltava alati valppaana. Komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso sanoi 28.9. pitämässään Euroopan unionin tilaa selostavassa puheessa, että Euroopan integraatio on kehittynyt jo niin pitkälle, että ”onnemme on nyt yhteinen”.

Haluammeko yhä lisää tätä yhteistä onnea, jota päivittäin uutisista saamme seurata, vai pärjäämmekö ehkä vähemmälläkin? Kriisit ja hätäratkaisut eivät saa sotkea näkemystämme EU:n tulevaisuudesta. On korkea aika aloittaa perusteellinen kansalaiskeskustelu siitä, toivommeko me EU:sta liittovaltiota.

Perussuomalaiset ovat tässäkin asiassa otollisin keskustelunavaaja, kukaan muu sitä tuskin tekee. Kun tapaatte ihmisiä toreilla ja turuilla, kertokaa liittovaltiokehityksestä ja kysykää suoraan, ovatko kansalaiset valmiita hyväksymään sen, että meidän kovan työmme tulokset tasataan vähemmän veroja maksavien jäsenmaiden kanssa.

Enpä usko että kansalaiset ovat tähän halukkaita, jos vain saavat asiasta tietää ennen kuin on myöhäistä.


Sampo Terho
europarlamentaarikko