Tilatukilain muutos

Eduskunta ahersi syksyllä jo toistamiseen Euroopan komission avittamana tilatukilain muutoksen parissa. EU-asetushan edellyttää, että tukioikeudet siirtyvät vuokrasopimuksen päätyttyä vuokralaiselle vuokranantajalta eli tilatuki kohdentuu lopullisesti aktiiviviljelijälle.
Nyt viimeksi hyväksytyssä muodossa ennen 1.8.2005 tehtyjen vuokrasopimusten osalta eduskunta sai onneksi muutettua hallituksen esitystä lain taannehtivuuden osalta. Vanhojen sopimusten osalta ristiriitatilanteissa mahdollistettiin sovittelu ja vielä sen jälkeen voidaan asia viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli sovittelu ei ole onnistunut.

Omaisuuden suoja

Tiedän, että moni vuokraviljelijä on kanssani eri mieltä, mutta edustan perinteistä suomalaista perustuslain takaamaa omaisuuden suoja-ajattelua.
Pidän ongelmallisena, kun pellon omistajataho, esimerkiksi kuolemantapauksen tai sairastumisen johdosta haluaa pitää pellot viljeltyinä ja vuokraa ne esimerkiksi naapurille, menettääkin tukioikeudet vuokrakauden päätyttyä.
Ymmärrän asian siten, että pellot ovat ilman tukioikeuksia aika arvottomia. Toivottavasti tällaisissa tilanteissa ns. kansallisesta varannosta voidaan saada tilalle menetetyt tukioikeudet.

Pohjoinen tuki

Loppuvuodesta EU-komissio ja Suomen hallitus sopivat jälleen kerran alueemme maatalouden kannattavuuteen vaikuttavasta ns. pohjoisesta tuesta, joka sisältyy artiklaan 142.
Monet asiantuntijat kuten EU-parlamentaarikko Virrankoski ja MTK:n entinen varapuheenjohtaja Franssila ovat arvostelleet voimakkaasti sopimusta. Heidän mukaansa se on liittymissopimuksen vastainen ja vaarantaa maataloustuotantomme kannattavuuden.
Oliko kyseessä edes ”torjuntavoitto”, joksi EU:n kanssa tehtyjä sopimuksia on perinteisesti kutsuttu, kun neuvotteluista on tultu kotiin ns. housut kintuissa?
Sopimus on herättänyt laajempaakin kritiikkiä, kun artikla 141 alueen viljelijät ovat vaatineet jopa tukien leikkaamista mm. tämän alueen sika- ja siipikarjatuotannosta. Eihän tämä olisi ensimmäinen kerta, kun Suomessa vapaaehtoisesti leikataan pohjoista tukea. Eikö näin tapahtunut 2005? Näinkö maataloustulo saadaan nousemaan hallitusohjelman mukaisesti?

Kotimainen ruoka

Uusin kyykytys EU-komission taholta tuli äskettäin, kun se vaati, että kotimaisen ruuan alkuperän mainostamisessa ei saa käyttää esimerkiksi Suomen lippua, jos valtio myöntää tukea tähän.
Esimerkiksi sana Finfood vääristää kilpailua, jos valtio on tukemassa Finfood – Suomen Ruokatieto ry:n viestintää. On esitetty jopa sellainen kanta, että suomalaisen järvimaiseman käyttö viestinnässä voisi liiaksi viitata alkuperään.
Meidän ei pidä alistua kaikkiin EU-komissiolta tuleviin hullutuksiin. Haastakoot komissio Suomen vaikka EY-tuomioistuimeen. Ei sitä pidä pelätä. Eikö se ole sitä varten, että siellä ratkotaan erimielisyydet?
On hyvä, että valtio tukee puhtaan suomalaisen ruuan mainontaa. Itse olen ainakin huolestuneena seurannut kirjoittelua hullun lehmän taudista, dioksiinisioista, salmonellaongelmista ja jostakin melamiinimaidosta. Hoitakoot EU ne ensin kuntoon, ennen kuin tänne ukaasejaan määrää.

Raimo Vistbacka