Eduskunnassa on käsitelty hallituksen selontekoa tilanteesta Afganistanissa, jossa Suomi on osallistunut kriisinhallintaan jo vuodesta 2002 lähtien. Ensi vuonna 195 sotilaan vahvuista joukkoamme vähennetään viidelläkymmenellä. Tarkoituksena on siirtää Suomen antaman avun painopistettä sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan ja kehitysyhteistyöhön.
Käydyssä keskustelussa nousivat esille muun muassa Afganistanin ongelmalliset tasa-arvo- ja ihmisoikeusasiat sekä vastuullinen vetäytyminen operaatiosta. Aiheellista huolta liittyi myös kriisinhallintaveteraaneista huolehtimiseen kotiutumisen jälkeen. Koko lailla yhtä mieltä oltiin siitä, että kruunulla on velvollisuus taata kaukomaille lähettämilleen sotilailleen niin asianmukainen koulutus, varustus kuin jälkihoitokin.
Afganistanin ISAF-operaation luonne on muuttunut huomattavasti kuluneen vuosikymmenen aikana. Siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta on tullut yhä enemmän sotilasoperaatio.
Ongelmat maassa ovat edelleen mittavia ja tuen tarve jatkuva. Perusongelma Afganistanin operaatiossa kuitenkin on, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan osapuolena sodassa tukemassa korruptoitunutta hallitusta maassa, jossa rehottaa valtaisa huumebisnes. Koska operaatio on loputon suo, tulee meidän vetää joukkomme hallitusti pois Afganistanista.
Joukkojen vähentäminen ensi vuonna on askel oikeaan suuntaan. On kuitenkin syytä seurata tarkoin turvallisuustilannetta paikan päällä. Emme saa asettaa pienentynyttä joukkoamme vähentämisen takia tarpeettomaan vaaraan.
Toinen asia Afganistanin operaatiota pohtiessa on se, mihin rahamme nykyisessä taloudellisessa tilanteessa riittävät. Ei voi olla oikein, että samaan aikaan, kun kansainvälistä toimintaa kasvatetaan, oman maan puolustuksesta leikataan ankaralla kädellä.
Olisikin mielestäni syytä pohtia, miten näihin kriisinhallintaoperaatioiden menoihin voitaisiin hyödyntää enemmän etenkin ulkoasiainministeriön määrärahoja puolustusbudjetin rokottamisen sijaan. Oman maan puolustus on kuitenkin puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä ja se olisi kaikessa muistettava.
Esimerkiksi Afganistanin operaatio vie ensi vuonna puolustusministeriön pääluokasta 15 miljoonaa euroa. Summalla järjestäisi paljon kertausharjoituksia, jotka ensi ja tulevina vuosina uhkaavat jäädä poikkeuksellisen reilusti todellista tarvetta vähemmälle.
En kiistä sitä, etteikö Afganistanista olisi saatu hyödyllistä sotilaallista oppia. On kuitenkin päivänselvää, että kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle kuin kriisinhallintaoperaatioista. Nykyisessä haastavassa taloustilanteessa tarvitaan suhteellisuudentajua ja arvokeskustelua.
Jussi Niinistö
Kirjoittaja on nurmijärveläinen kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja
