Taas tehdään uusia sopimuksia. Euromaiden veloista tehdään yhteisiä, luovutaan sijoittajavastuusta, lisätään jäsenmaiden valvontaa ja asetetaan rikkojille automaattisia sanktioita. Ne koskevat kaikkia paitsi Saksaa, Ranskaa ja Italiaa, joilla on veto-oikeus.

Kun on seurannut kriisin kehittymistä vuosien varrella ja seuraa sitä päivittäin, menettää täysin uskonsa kaikkiin sopimuksiin ja lakeihin. Niitä rikotaan jatkuvasti.

Voimassa olevat EU:n säännöt kieltävät mm. jäsenmaiden velkavastuut ja silti satojen miljardien tukipaketteja on annettu ja annetaan ainakin Kreikalle, Portugalille ja Irlannille.

Sääntöjen mukaan Euroopan Keskuspankki (EKP) ei saa myöskään rahoittaa jäsenmaita ja silti se syksyn aikana on ostanut ainakin Italian ja Espanjan roskalainoja kymmenillä jopa sadoilla miljardeilla. Suomen Pankin osuus tästä on ollut useita miljardeja, eduskunnan siihen mitenkään puuttumatta.

Nyt EKP on keksinyt keinon kiertää sopimusta siten, että se siirtääkin jäsenmailta keräämänsä varat IMF:lle (International Monetary Union), joka jakakaa ne edelleen kriisimaille.  Näin se vielä huijaa itseäänkin.

Kuvaavaa on Sixten Korkmannin kanta, että EU:n on valittava euron hajoamisen ja sääntöjen rikkomisen välillä, ja silloin sääntöjen rikkominen on parempi vaihtoehto. Hän jatkaa, että Suomen eläkerahastot eivät ole vaarassa, koska ne ovat yksityisomaisuuden suojaamia. Kun mikään ei ole pyhää, uskokoon ken voi.

EU-maiden huippukokouksessa Suomi ei hyväksynyt uusia määräenemmistösopimuksia, koska niiden myötä ylin päätäntävalta olisi siirtynyt eduskunnalta Brysseliin silloin, kun 85 % jäsenmaista olisi päätösten takana. Suuri valiokunta ja perustuslakivaliokunta katsoivat, että tullakseen voimaan ne vaatisivat 2/3-osan enemmistön eduskunnassa.

Pääministerin mielipide asiassa on, että Suomi hyväksyy EU-huippukokouksen päätökset ja niiden läpiviemiseksi on vain käytävä keskusteluja lain tulkinnasta valiokuntien kanssa. Eurooppa-ministeri on darvinistisen luottavainen sen suhteen, että EU:n juristit kyllä löytävät keinot, joilla suuri valiokunta ja perustuslakivaliokunta ohitetaan.

Huoli ei olekaan se, kuinka noudattaa Suomen lakeja ja toteuttaa eduskunnan tahtoa, vaan se miten kiertää lakeja ja ohittaa ne. Käsitykseni mukaan pyrkimyksenä on siis hyväksyä nämä ja tulevatkin EU:n päätökset kiertämällä omat kansalliset toimielimemme siihen saakka, kunnes kaikki valta on saatu siirrettyä Brysseliin.

Nykyisen velkataakan alla ja tällä velkaantumisvauhdilla esitetty perustelu, että tämä on Suomen etujen mukaista, kuulostaa lähinnä vitsiltä. Se on yhtä fantastinen kuin koko euron tarina.

Kuunnellessaan viime päivien valtaeliitin vyörytystä kaikissa medioissa vaikuttaa sille, että mitään ei ainakaan ole opittu. Sama piittaamattomuus kansalaismielipiteestä vei meidät aikanaan EU:hun ja euroon, muuten saattaisimme olla yhä samassa onnellisessa asemaassa muiden pohjoismaiden kanssa.

Kaikki valtakunnan merkittävimmät lehdet TV-kommentaattoreita myöten haukkuivat Suomen käyttäytymisen EU:n huippukokouksessa. Aivan kuin olisi ollut jotenkin häpeällistä noudattaa eduskuntamme päätöksiä ja omia lakejamme. Sen vastapainoksi oli rohkaisevaa katsella Britannian pääministerin David Cameronin suoraselkäistä puhetta. Hän sanoi, ettei Britannia koskaan tule liittymään euroon ja lausui perusteluksi sen, ettei se olisi Britannian etujen mukaista. Ja tuon hän uskalsi sanoa vielä Brysselin pyhimmässä temppelissä kaikkien noiden EU-uskovien silmien edessä.


Jouko Miettinen
Turku