Vammaisten nuorten näkökulmasta työ- tai opiskelupaikan löytyminen voi joskus olla erityisen haastavaa, ja ilman yksilöllistä tukea tämän kohderyhmän syrjäytymisriski kasvaa. Jääskeläisen mielestä mielenterveyskuntoutuksen ja työhön valmennuksen ohjaajien koulutustoimintaa tulisi tehostaa ja suunnitella yhteistyössä työllistämään halukkaiden yritysten kanssa toimiva, kannustava ja kannattava tukijärjestelmä.

Laki työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämisestä määrittelee, että Kelan työkyvyttömyyseläkettä saavat vammaiset voivat ansaita palkkatuloina vain 687,74 euroa menettämättä eläkettään. Ei ole oikein eikä oikeudenmukaista asettaa ketään näin erilaiseen asemaan toimeentulon hankkimisessa.

- On aloitettava tosissaan lainsäädännön keinoin muuttamaan tilannetta vammaisten osalta siten, että he pääsevät samaan asemaan ikääntyneiden osa-aikaeläkeläisten kanssa. Lain muutosvaiheessa tulee ilman muuta nostaa ansaintarajaa reilusti ja määrittää myös KELAn eläkkeeseen osaeläkkeen mahdollisuus.

Orjatyövoiman käyttö lopetettava

Nykyisen työkyvyttömyyseläkkeen voi jättää lepäämään kahdeksi vuodeksi, jos ansiotulot ylittävät 687,74 euroa. Jääskeläisen mielestä ”Kanadan malli”, jossa eläke haetaan vain kerran ja sille voi aina työtulojen vähentyessä palata, olisi oikeudenmukaisempi ja toimivampi systeemi. Muuten osatyökykyinen joutuu jatkuvaan paperisotakierteeseen ja opiskelemaan työn ohessa pykäläviidakossa surffailua.

Tällä hetkellä kehitysvammainen henkilö voi kehitysvammalain ja sosiaalihuoltolain perusteella tehdä työtä tavallisella työpaikalla saaden maksimissaan 12 euron työosuusrahan ilman aikarajoitusta, ja monet kehitysvammaiset ovatkin työskennelleet esimerkiksi kunnan palveluksessa vuosia ilman palkkaa tai työsuhteen etuuksia. Jääskeläinen on vahvasti sitä mieltä, että lainsäädäntöä tulee muuttaa sillä tavalla, että puolustuskyvyttömien käyttö orjatyövoimana lakkaa.

Jääskeläinen kokee myös erittäin tärkeäksi, että työhön valmentajan palkkaamiseen varataan korvamerkittyä rahaa. Järkevintä olisi antaa työnantajaosapuolen itse päättää, haluavatko he tukea työllistetyn palkkaamiseen, työhön valmentajan kustannuksiin vai molempiin tarkoituksiin.

Pikaisia ratkaisuja turha odottaa

Lukuisten selvitysten perusteella ammatillinen kuntoutus pitkäaikaistyöttömien ja mielenterveyskuntoutujien kohdalla alkaa aivan liian myöhään ja johtaa pääasiassa eläkkeelle. Tähän epäkohtaan olisi pitänyt tarttua jo ennen kuin tilanne on päässyt riistäytymään nykyisenlaiseksi, ja lainsäädännön uudistamisella on kiire. Pikaratkaisua on kuitenkin turha odottaa, sillä soppaa on jo hämmentämässä useita tahoja. Samalla periaatteella tulisi löytää ratkaisu apuvälineviidakon purkamiseksi, sillä nykyisen käytännön mukaan tukea pitää hakea monelta eri luukulta.

Viranomaisten käytännöt ja päätökset työkyvyttömyyseläkettä saaville vaihtelevat suuresti alueellisesti. Tämä ongelma ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti ratkaistavissa, koska päätöksiä tekevät ihmiset joilla on mahdollisuus käyttää niissä harkintaakin. Ainoa ratkaisu näyttäisi olevan tyytyä mahdollisuuteen valittaa päätöksestä.

Kahdeksan vuotta sitten säädettiin laki sosiaalisista yrityksistä tavoitteena synnyttää sellaisia yrityksiä, jotka pystyisivät tarjoamaan pitkäkestoisia työsuhteita vammaisille ja pitkäaikaissairaille, mutta niiden työllistämistoteuma on jäänyt huomattavasti tavoitteista. Palkkatuen tulisikin olla riittävä ja myös työhön valmentajien palkkaamiseksi olisi saatava tukea, eikä olisi pahitteeksi, jos yhteistyötä tehtäisiin myös TE-keskusten ja mahdollisten työtupienkin kanssa.


Teksti: Mika Männistö
Kuva: Harri Lindell