Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Jussi Niinistö (PerusS) haluaa selvittää hallituksen kannan siihen, millä perusteilla tulevaisuudessa tullaan arvioimaan puolustusteollisuuden vientilupien myöntämisiä. Hän jätti asiasta perjantaina 13.1. kirjallisen kysymyksen.
Niinistö kantaa kysymyksessään huolta siitä, miten puolustusalan teollisuus kotimaassa turvataan, kun Puolustusvoimien materiaalihankinnat lähitulevaisuudessa merkittävästi vähenevät. Viime joulukuussa hallitus hyväksyi asevientiluvan, jolla Patria saa myydä Saudi-Arabiaan kranaatinheitinjärjestelmiä. Hallitus ei kuitenkaan ollut asiassa yksimielinen, vaikka Suomen noudattamien kansainvälisten sopimusten mukaan asevienti Saudi-Arabiaan ei ole kiellettyä.
Niinistön mukaan on vaikea ymmärtää miksi Suomessa tulisi puolustusteollisuuden vientilupapolitiikassa oma-aloitteisesti soveltaa tiukempia sääntöjä kuin muissa EU-maissa. Puolustusteollisuus liiketoimintana on voimakkaasti kansainvälistymässä. Jos Suomi asemoi itsensä niin sanotusti mallioppilaslinjalle, asettaa se suomalaisen puolustusteollisuuden muuta Eurooppaa huonompaan kilpailutilanteeseen.
Kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan:
PUOLUSTUSTEOLLISUUDEN VIENTILUVAT
Puolustusvoimauudistus ja Puolustusvoimien säästökuuri tulevat vaikuttamaan paitsi puolustuksemme suorituskykyyn myös Suomessa toimivaan puolustusteollisuuteen. Puolustusvoimien materiaalihankinnat tulevat lähitulevaisuudessa vähenemään merkittävästi. Siksi on syytä pohtia miten turvata alan teollisuus kotimaassa.
Viime joulukuussa hallitus hyväksyi asevientiluvan, jolla puolustustarvikeyhtiö Patria saa myydä Saudi-Arabiaan kranaatinheitinjärjestelmiä. Kaupan arvo on runsaat sata miljoonaa euroa ja sen työllistävät vaikutukset yli 270 henkilötyövuotta. Hallitus ei kuitenkaan ollut asiassa yksimielinen. Erityisen näkyvästi julkisuudessa vientilupaa moitti valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri Hautala, joka kantoi erityisesti huolta Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta.
Suomi noudattaa asevientilupia myöntäessään kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia kuten YK:n turvallisuusneuvoston määräämiä talouspakotteita ja asevientikieltoja, Euroopan unionin päättämiä asevientikieltoja ja EU:n yhteistä kantaa. Asevienti Saudi-Arabiaan ei ole kiellettyä.
Puolustusteollisuus liiketoimintana on parhaillaan muutoksessa. Se on voimakkaasti kansainvälistymässä ja avautumassa kansainväliselle kilpailulle - muun muassa viime elokuussa voimaan tulleen puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevan EU-direktiivin seurauksena.
EU:n jäsenmaat ovat siis sopineet yhteisistä pelisäännöistä. Niitä pitää myös tulkita samalla tavalla. Suomalaisten yritysten tulee saada osallistua kansainvälistymiskehitykseen samalta viivalta esimerkiksi ruotsalaisten kanssa, sillä yrityksemme eivät pääsääntöisesti voi menestyä yksinomaan Puolustusvoimien tilauksilla. Jos Suomi asemoi itsensä niin sanotusti mallioppilaslinjalle, asettaa se suomalaisen puolustusteollisuuden muuta Eurooppaa huonompaan kilpailutilanteeseen. Tämän linjan seurauksena on konkurssiaalto, työttömyyttä, verotulojen menetyksiä ja huoltovarmuuden heikentyminen. Siksi onkin vaikea ymmärtää miksi Suomessa tulisi puolustusteollisuuden vientilupapolitiikassa oma-aloitteisesti soveltaa tiukempia sääntöjä kuin muissa EU-maissa. Koska hallituksen linja asiassa on epäselvä, on sitä kansallisen edun nimissä syytä kysyä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten ja millä perusteilla hallitus tulee tulevaisuudessa arvioimaan puolustusteollisuuden vientilupien myöntämisiä?
Helsingissä 13 päivänä tammikuuta 2012
Jussi Niinistö /ps