Euroopan vakausmekanismi (EVM) on kerännyt erityistä huomiota vahvan laillisen koskemattomuutensa takia. Monet kansalaiset ovat närkästyneet kun julkisuudessa on kerrottu, ettei organisaatiota voi haastaa oikeuteen, ettei työntekijöitä voida haastaa virkatehtävissään tekemistä teoista oikeuteen, ettei EVM:n asiakirjoja tai arkistoja saa alistaa tutkimuksille, sen rakennukset ja muu omaisuus ovat koskemattomia jne.
Tämä kaikki pitää sinänsä paikkansa, mutta se ei ole koko totuus, joka on tietyllä tapaa arkisempi mutta vielä karumpi. Itse asiassa myös EU (jonka osa EVM ei suoranaisesti ole) nauttii kaiken aikaa vastaavaa immuniteettia, mitä media ei vain koskaan ole huomannut tai halunnut suurelle yleisölle kertoa.
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 335 artiklan mukaan yhteisö on oikeushenkilö ja sillä on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. SEUT:n artiklassa 343 puolestaan todetaan, että unionilla on jäsenvaltioiden alueella erioikeuksia ja vapauksia, joita tarvitaan unionin tehtävien toteuttamiseksi. Näistä erioikeuksista ja vapauksista säädetään 8. huhtikuuta 1965 tehdyssä pöytäkirjassa Nro 7.
Pöytäkirja säätelee mm. Euroopan unionin omaisuuteen, varoihin ja liiketoimiin liittyviä erioikeuksia sekä määrittelee EU-instituutioiden henkilökunnan vapauksia. Pöytäkirjan mukaan kaikki unionin tilat ja rakennukset ovat loukkaamattomia. Unionin omaisuus ja varat eivät voi olla minkään hallinnollisen tai oikeudellisen pakkotoimenpiteen kohteena ilman unionin tuomioistuimen lupaa. Unioni, sen varat, tulot ja muu omaisuus ovat vapautetut kaikista välittömistä veroista. Unionin arkistot ovat loukkaamattomia ja julkaisut vapautetut tulleista, tuonti- ja vientikielloista sekä tuonti- ja vientirajoituksista. Unionin toimielimet saavat virallisissa viestintäyhteyksissään ja kaikkien asiakirjojensa toimittamisessa diplomaattisille edustoille myönnetyn kohtelun.
Entä sitten unionin työntekijät, esimerkiksi me eurokansanedustajat? Ensinnäkin kukin MEP toimii kansallisen parlamentin mukaisen koskemattomuuden piirissä, eli saa vastaavan koskemattomuuden kuin kotimaansa parlamentaarikot. Lisäksi oman kotimaansa ulkopuolella toimiessa europarlamentaarikoilla on vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus ja lainkäytännöllinen koskemattomuus. Vain parlamentilla itsellään on enemmistöpäätöksellä oikeus pidättää jäsenensä koskemattomuus, mitä tapahtuukin melko usein, jonkun jäsenen ollessa epäiltynä milloin mistäkin – olen itsekin osallistunut jo useisiin tällaisiin äänestyksiin.
Koskemattomuuden pidättäminen ei tietenkään vielä merkitse jäsenen syyllisyyttä, vaan vasta mahdollistaa kansalliset tutkinta- ja oikeustoimet. Vaikka jäsen todettaisiinkin syylliseksi, ei tämäkään vielä automaattisesti merkitse edustajanpaikan menettämistä. Parlamentin jäsenet valitaan kansallisten vaalilakien mukaan ja jäsenmaiden kriteerit eroavat myös edustajanmandaatin päättymisen suhteen.
Paljon kohuttu EVM on siis immuniteetin suhteen pitkälti samassa asemassa kuin EU-instituutiot. EVM:n johdon ja työntekijöiden nauttima immuniteetti puolestaan on sekin samankaltainen kuin EU:n työntekijöiden ja europarlamentaarikkojen. EVM:n hallintoneuvosto voi pidättää hallintoneuvoston puheenjohtajan, jäsenen jne. koskemattomuuden. Myös EVM:n toimitusjohtaja voi periaatteessa pidättää kenen tahansa EVM:n henkilökuntaan kuuluvan koskemattomuuden, paitsi ei omaansa. Mikään ulkopuolinen taho ei voi tätä tehdä.
Jos EVM siis tavallisen kansalaisen näkökulmasta näyttää olevan lain yläpuolella, niin ainoa laiha lohtu on se, että itse asiassa myös EU on vastaavassa asemassa – ja on ollut perustamisestaan saakka ilman, että asiasta on mediassa noussut mitään kohua.
Sampo Terho
europarlamentaarikko