Tärkkelysperunatuotantoa ollaan vaikeuttamassa entisestään. Jo tähän mennessä on alueeltamme useampi tehdas joutunut lopettamaan tuotantonsa. Miten käy vielä toiminnassa olevien tehtaiden kanssa, jos pahimmat EU:n asettamat uhkakuvat toteutuvat?
 
Ministerit kertovat toistuvasti Brysselin tuliaisinaan uusista torjuntavoitoista, vaikka tosiasiassa kotimaahan tullaan niin sanotusti housut nilkoissa. Näiden "voittojen" perusteella on aste asteelta heikennetty talonpojan tilannetta ja romutettu EU-liittymissopimuksessa sovittuja artikloiden 141 ja 142 tukia. Pala palalta tukia on irrotettu tuotannosta ja annetaan ymmärtää, ettei ahkeralla työnteolla ja hyvällä sadolla olisi juuri mitään merkitystä.

Toisaalta taas talonpoikia on kannustettu investoimaan ja kehittämään maataloutta EU-mittoihin. Suurella velkarahalla on alueellemmekin syntynyt koko joukko käsittämättömän suuria tuotantoyksiköitä. Monessa tapauksessa on turha enää puhua mistään perheviljelmästä. Tämä kaikki valtiovallan ikiomassa ohjauksessa, kun on luotettu lupauksiin muun muassa artiklan 142 pysyvyydestä, joka tarkoittaa ns. pohjoista tukea.

Viimeisin näytelmä tässä sarjassa käytiin kuluvan vuoden tammi-helmikuun vaihteessa. Tällöin valtiovalta ja tuottajajärjestöt pääsivät ainakin muodollisesti sopimukseen kuluvan vuoden kansallisista sika- ja siipikarjatalouden tuista. Siinä laajennettiin ilmeisen vapaaehtoisesti etelän eli artiklan 141 tukien leikkauksia pohjoisemmalle alueelle.

Hyvällä syyllä voi kysyä, että onko niin, että etelän viljelijäväestölle EU:sta tullutta kurjuutta piti jakaa näille lakeuksille lähinnä kateudesta. Tällaiseen johtopäätökseen tulee helposti, kun lukee asiaa uutisoineita tiedotusvälineitä. Voi vain kysyä miten EU-komissio ja tiukan linjan maatalouskomissaari nuokin viestit tulkitsee, kun tähänkään mennessä ei EU-liittymissopimukselle ole annettu suurta arvoa.

Vuosien varrella maatalousministerit ja maatalouskomissaari ovat saaneet tuntea nahoissaan ainakin Etelä-Pohjanmaalla alueen talonpoikien tuntoja maatalousasioista. Joskus asioita on jouduttu setvimään jopa käräjillä. Onneksi useimmiten on selvitty vähemmällä. Joskus miesmaatalousministerille on tarjottu hamekangasta ja joskus vaadittu suoraan eroa, kuten runsas viikko sitten Seinäjoella.

Nyt torjuntavoitto kuuleman mukaan oli, kun oli saatu estettyä komission esitys naudanlihan ja maidon tukien irrottaminen tuotannosta. Mikähän lienee seuraavan neuvottelukierroksen viesti?

Ymmärrän kyllä, että on vaikeaa puolustella sellaisia ratkaisuja, jotka heikentävät jo entuudestaan taloudellisissa vaikeuksissa olevien talonpoikien asemaa. Jos tukimenetykset ovat tilalla muutamia kymmeniä tuhansia euroja, niin miksi ei kerrota rehellisesti totuutta, että näin se EU meitä taas kyykytti. Ei pitäisi yrittää mustasta valkoista, kun se ei kuitenkaan onnistu.

Ei mene talonpojalla hyvin EU-Suomessa.

Raimo Vistbacka
kansanedustaja
PerusS