Edellytyksenä liikuntarajoitteisuus

Kotiäänestyksessähän on ideana, että syystä tai toisesta liikuntarajoitteisen äänestäjän luokse mennään äänestyslippujen, tositteiden ja leimojen kanssa ja tehdään äänen käyttö mahdolliseksi mahdollisimman monelle. Vaalitoimitsijan lisäksi mukana on aina myös todistaja. - Tätä asiaa olin ehtinyt mielessäni hiukan ihmetellä, etenkin, kun todistajaksi ei kelvannut kuka tahansa, vaan se määrättiin keskusvaalilautakunnasta. - Nyt jälkeenpäin ymmärrän oikein hyvin, miksi näin menetellään.

Todistaja, joka minulle annettiin mukaan, oli kolmekymppinen nuori mies, joka teki tätä työtä kolmatta päivää. Varsin nopeasti huomasin olevani kiitollinen Jonille. Hän huomasi, hän muisti ja toimi vanhusten ja vammaisten ihmisten kanssa niin kauniisti ja luontevasti, että tuli hyvä mieli minullekin… miksi kaikki ihmiset eivät kohtele toisiaan noin kauniisti?

Puolille päivin etenimme hiukan etuajassa ja ruokatauolla hehkutettiin, että mehän päästään ajoissa kotiin tänään. Toisin kuitenkin kävi. Iltapäivällä hienoinen lumisade täytti ilman. Sileät, eilen jäätyneet asfalttipinnat saivat kevyen lumipeitteen. Kun tähän yhdistyi vielä se, että mukana oli todella isoja talokomplekseja, joissa jotain P tai K taloa tai vastaavaa porrasta sai etsiä pitkin rahapulan nimissä hoitamatta jätettyjä pihateitä, joille ei autolla ollut mitään asiaa, tilanne mutkistui ja hidastui niin, että jo kahden aikaan iltapäivällä olimme vartin myöhässä aikataulusta.

Lumi lisäsi hankaluuksia

Kun lunta tuli lisää, aina vaan varovaisemmin joutui kävelemään ja olikin vain ajan kysymys, milloin peppu painaisi enemmän kuin muu kroppa ja edessä olisi liukastuminen. Tahti hiipui hiipumistaan. Tunsin itseni satavuotiaaksi mummeliksi, joka viimeisillä voimillaan raahautuu vielä kurjemmassa asemassa olevien, sairaiden, vammaisten ja vanhojen ihmisten koteihin. Yli kahdeksaan tuntiin venynyt yhtämittainen kiertäminenkin alkoi verottaa voimia.

Kotiäänestäjillä oli kaiken lisäksi tarve jutella. Teki pahaa, kun joutui sanomaan, ettei meillä ole aikaa, vaikka miten olisimme halunneet muutaman sanan vaihtaa. Mieleeni jäi vanha mies, jonka koti oli täynnä tupakansavua ja ympyrät aika pienet. Olimme myöhässä sovitusta ajasta, mutta hän naureskeli, että mitä sen on väliä, täällähän minä olen. Kun saatiin äänestys hoidettua, hän kysäisi, haluaisimmeko kupin kahvia. Emme halunneet, kun aikataulu muutenkin jo mätti. ”Ei se vie kuin viisi minuuttia” sanoi mies ja oli silmin nähden pettynyt. Totesi kuitenkin, että hyvä kun tulitte, sain antaa ääneni Soinille. ”Minä olen äänestänyt samaa puoluetta SMP:n ajoista asti. Ne on ainoita, jotka ymmärtävät jotain tavallisen ihmisen elämästä ja osaavat antaa arvon myös veteraaneille”. - Lämmitti perussuomalaisen vaalitoimitsijan sydäntä, vaikka en voinut sitä hänelle sen kummemmin sanoa. Vaalitoimitsijanhan pitää esiintyä neutraalisti.

Kauniissa ja siistissä rivitalokodissa meidät vastaanotti herttainen pariskunta. Läsnä oli myös herra Alzheimer… Rouva otti minua kädestä kiinni moneen kertaan, katsoi silmiin ja sanoi hymyillen: ”Kiitos, että tulit käymään!” Varsinaisesta äänestyksestä hän ei oikein tuntunut tietävän mitään, mutta jotain hän äänestyslippuun piirsi.-– Jäin miettimään, missä kulkee yhteiskunnallisten oikeuksien ja velvollisuuksien rajat, kun halu äänestää on kova, mutta ajatus ei enää toimi nk. normitasolla. - Onkohan kukaan koskaan tutkinut, minkä verran äänestäjissä on tällaisia rajatapauksia, joiden ääni voi mennä oikeasti täysin satunnaisesti kenelle tahansa. Kun väki vanhenee, tämäkin asia alkaa jossain vaiheessa näkyä. Mikä sen vaikutus on vaalituloksiin? Ei se varmasti ole suuri, mutta hiukan kuitenkin hirvittää tulevaisuus… isot ikäluokat ja heidän arvomaailmansa äänestämisessä vastaan muistisairaudet  yms. Vaikeahan äänioikeutta on poiskin ottaa, etenkin, jos ihminen itse ei sitä halua. Toisaalta on paljon muitakin ryhmiä, joiden olemassaolo vaikuttaa vaalituloksiin: nukkuvat ihmiset, joita koko asia ei hetkauta suuntaan tai toiseen, protestoijat, jotka etsivät yhteiskunnan ääriaineksia ehdokkaista ja äänestävät sitten heitä. Sitten on niitä, jotka äänestävät mielestään vetävimmän näköistä naista tai komeinta miestä... valintakriteerinä joku täysin sivuasia.

Kierroksemme päättyi kaksi tuntia myöhässä, kolmen ilmaveivin ja pitkin pihoja konttaamisen jälkeen. Vaurioiden paranteluun meni kolme päivää. Onneksi ei luita murtunut tai katkennut, eikä niskakaan niksahtanut… Sen päätin, että tämä puuha on nuorempien hommaa, muuten on tuloksena seuraavissa vaaleissa yksi kotiäänestyspaikka lisää…


Kristina Ljungqvist