Rajaseudun elävänä pitäminen on itsenäisten valtioiden ideologian ja politiikan lähtökohta, mutta nykyisessä Suomessamme tällainen perusasia näyttää pahasti unohtuneen. Me -hengen tilalle on tullut minä -henki, itsekkyys, ahneus ja omaneduntavoittelu. Armeijaa ajetaan alas. Puolustukselta menee uskottavuus. Rajaseudulla tämä nostattaa turvattomuutta. Tällainen politiikka vie kansakuntaa tuhoon. Tähän on vastattava aktivoitumalla, nostamalla huuto pohjoisen puolesta, raivaamalla elintilaa ja luomalla työpaikkoja ja ennen kaikkea vahvistamalla tulevaisuudenuskoa.

Globalisaatiovastuu on harhaa - jokaisen maan on hoidettava asiansa

Globalisaatio eli maapalloistuminen on aikamme iskusana. Markkinoidaan ajatusta, että sen myötä tulee oikeudenmukaisuus ja onni vallitsevaksi ja että kansallisvaltiot hävittämällä luodaan Eurooppaan ja maailmaan maailmanhallitus ja pysyvä rauha.

Tämä on utopiaa. Jos se olisi mahdollinen, se olisi jo tehty. Kansainliitto epäonnistui siinä, ja yhtä laihaksi ovat jääneet YK:n tulokset. Suurvallat ajavat edelleen itsekkäästi omia etujaan, eivätkä luovu kansallisvaltiostaan vaan edelleen vahvistavat niitä.

Näin on käynyt EU:ssa ja Suomikin on tämän politiikan uhri. Hyväuskoiset suomalaiset on houkuteltu maksamaan Kreikan ym. kepulimaiden velkoja. Olemme luulleet auttavamme Kreikan kansaa, mutta olemme auttaneet rikkaita maita Saksaa ja Ranskaa ja niiden pankkeja.

Olemme pitkäaikaisessa velkaorjuudessa ja sidoksissa Euroopan tukemiseen. Tämä on meille uutta, sillä Suomi ei ole koskaan kriiseissään saanut apua ulkoa päin. Sotakorvaukset maksoimme itse ja itse maksoimme 1990-luvun alun laman. Tämän uusimman eurooppalaisen kriisin seurauksena Suomen syrjäseudut, myös Koillismaa, ovat kurjistuneet.

Aluepolitiikalla Koillismaa pysyy lämpimillä

Antaudummeko? Annammeko Koillismaan autioitua? Emme. Me ryhdistäydymme ja pyrimme palauttamaan Suomelle tehokkaan aluepolitiikan. Myös Suomen syrjäseuduilla on edelleen oltava oikeus aluetukiin, koska se kuuluu myös EU:n valtioiden alueellisen kehittämisen työkaluihin. Aluepolitiikka tarkoittaa, että EU ja Suomen valtio antavat yritystukia syrjäseuduille etäisyyksistä ja luonnonoloista johtuvien haittojen tasoittamiseksi.

Aluepolitiikkaa on Suomessa harjoitettu Ruotsin vallan rajoista lähtien. Kuusamon asuttaminenkin 1600-luvulla on aluepolitiikan tulosta. Seudulle uudisasukkaiksi muuttajille annettiin 10 vuoden verovapaus ja vapautus sotaväenotosta. Uudisasukkaan päästyä jaloilleen hänestä tuli veronmaksaja. Valtakunta laajeni ja vaurastui. Uudisraivaajat olivat valtion erämaasotureita, joiden osana sittemmin oli myös valtakunnan puolustus. Koillismaan väestö on maksanut vuosien 1918 ja 1939-45 sodissa kovan hinnan isänmaan puolustamisesta. Nyt ei saa näitä alueita autioittaa eikä isien työtä painaa lokaan. Aluetuet on monin kerroin maksettu etelään menevällä työvoimalla ja luonnonvaroilla.

Moniarvoiseen vallankäyttöön kunnallisvaalien kautta

Koillismaan kunnanvaltuustojen voimasuhteet on saatava muuttumaan niin, että keskustan yksinvallasta päästään irti. Kun yksi ei enää sanele, syntyy jännitteitä, jotka vievät kehitystä eteenpäin. Kun on teollisuutta, hallinnon näköalat avartuvat. Kun on monta suurta työnantajaa, syntyy useita vahvoja vallan linnakkeita, jotka antavat ihmisille turvan olla eri mieltä. Kun nykyisin on edelleen kunta suurin työnantaja ja siinä yksi puolue vallankäyttäjänä, valta keskittyy ja turmelee. Veri ei yhteiskuntaruumiissa kierrä. Syntyy kuolio ja lopulta seuraa aivoinfarkti ja kuolema. Tätä infarktin tilaa lähellä olemme varsinkin Kuusamossa nyt.

Matkailun varaan on rakennettu liian kauan. Uusia työpaikkoja ei synny. Kun saadaan kaivosteollisuutta, syntyy uutta voimaa, sekä osto- että poliittista voimaa. Kirkonkylän pääkaduille tulee elämää ja sivukyliinkin saadaan vireys palaamaan, kun poliittinen koneisto kykenee levittämään tulevaisuuden uskoa ja kaavoituksin annetaan mahdollisuus rakentaa myös sivukylille.

Koillismaa on rikas luonnonvaroiltaan. Koillismaalla asuvat ahkerat ihmiset. Pääomiakin on. Poliittinen vallankeskitys on joskus ollut hyväkin “ulkopolitiikassa”, mutta kuntien sisäisessä vallankäytössä se on ollut turmioksi.

On aika murskata ja katkoa nämä kahleet. Sinäkin, lukijani, voit osallistua kahleiden katkomiseen tulemalla mukaan perussuomalaiseen kansanliikkeeseen, jäsenenä ja kunnallisvaaliehdokkaanakin. Ota yhteyksiä ja astu rohkeasti uudistusrintamaan. Kotiseutu ja isänmaa odottavat Sinunkin ponnistustasi!


Matti Kyllönen
FT, perussuomalainen
Oulu-Kuusamo