Eduskunnassa käytiin jälleen välikysymyskeskustelu. Se koski julkisuudessa olleita tietoja siitä, että hallitus olisi lyhentämässä kotihoidon tuen kestoa kolmesta vuodesta kahteen. Keskustelun päätteeksi hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 103–63. Pian tämän jälkeen hallitus vahvisti kehysriihessään, ettei kotihoidontukeen tällä hallituskaudella kajota.
Hyvä niin, sillä kotihoidontuen leikkaus ei olisi ollut viisasta politiikkaa. Se asettaisi perheet eriarvoiseen asemaan ja kaventaisi niiden valinnanvapautta. Tämä on arvokysymys.
Päiväkoteja tarjotaan turhan voimallisesti ainoana oikeana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona. Perheellä pitää olla valinnanvaraa lapsen kehitysvaiheen mukaisesti: joillekin sopii päiväkoti, joillekin perhepäivähoito ja joillekin kotihoito.
Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä kautta maan, mutta asiantuntijoiden mukaan kotihoito tai kodinomainen perhepäivähoito sopii paremmin alle kolmevuotiaalle. Näitä pienelle ihmiselle hyviä hoitomuotoja on yhteiskunnan syytä tukea nykyistäkin enemmän, sillä kotihoito on kustannustehokasta.
Lapsen hoitaminen päiväkodissa on kalliimpaa kuin kotona. Tämä pitää ymmärtää ja tunnustaa, että kodissa tehty työ on myös yhteiskunnallisesti arvokasta työtä.
Kotihoidontuen leikkauksesta syntyisi säästöjä kyllä valtiolle, mutta kasvavat kustannukset siirrettäisiin jo muutenkin vaikeuksissa olevien kuntien kontolle. Jos kotihoidon tuesta olisi leikattu, olisivat kunnat joutuneet järjestämään uusia päivähoitopaikkoja, palkkaamaan lisää henkilökuntaa ja todennäköisesti investoimaan uusiin päiväkoteihin.
Esimerkiksi kotikunnassani Nurmijärvellä kotihoidon tuen leikkaus olisi maksanut kunnalle miljoonia euroja, sillä suuri osa kunnan kaksivuotiaista on kotihoidossa. Jos puoletkin heistä olisi siirtynyt sisaruksineen päiväkotiin, olisi se tarkoittanut satojen uusien päiväkotipaikkojen perustamista. Päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle arviolta 11 000 euroa vuodessa, kun kotihoidossa olevaa lasta tuetaan vuodessa vajaalla kolmasosalla tuosta summasta.
Kotihoidon tuen leikkaus asettaisi perheet eriarvoiseen asemaan, kun yli kaksivuotiaiden vanhemmista käytännössä vain suurituloisimmat voisivat valita lapselleen omasta mielestään parhaan hoitomuodon.
Kotihoidon tuen rahallinen nykytaso ei itsessäänkään ole nykyisellään riittävä, sillä se jää edelleen huomattavasti alhaisemmaksi kuin työttömän peruspäiväraha ja vanhempainraha. Tästä aiheutuu tilanne, jossa lapsia kotona hoidettaessa on rahallisesti kannattavampaa olla työtön kuin kotiäiti tai koti-isä. Minkälaisen viestin tämä välittää?
Kotihoidon tuki on osa hyvää suomalaista elämänmuotoa. Se pitää säilyttää ja sitä pitää kehittää, ei lyhentää eikä leikata.
Jussi Niinistö
Kirjoittaja on kansanedustaja ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja
