- Olin tuolloin täysin leipiintynyt muihin puolueisiin laidasta laitaan ja tiesin, että oli paljon muitakin samalla lailla ajattelevia. Vaikka Perussuomalaiset oli tuolloin vielä marginaalipuolue, näin heti siihen sisältyvän potentiaalin ja tiesin, että ennemmin tai myöhemmin puolue tulee nousemaan. Perussuomalaiset oli jo silloin ainoa uskottava yhteiskunnallinen muutosvoima. Se on sitä edelleen.
Sampo Terho kertoo olevansa jo isovanhemmiltaan perimiensä perinteisten suomalaisten arvojen kannattaja. Nykyajan yltiöliberaalissa ja individualismia korostavassa yhteiskunnassa sanayhdistelmä koti, uskonto ja isänmaa edustavat monelle vihaisia arvoja, mutta Terho on toista mieltä.
  - Minusta ne ovat lempeitä arvoja, sillä ne suuntautuvat pois omasta itsestä, jonkun muun kunnioittamiseen kuin oman itsensä.

Tähtäimessä politiikka

31-vuotias helsinkiläinen filosofian maisteri ja Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija Sampo Terho syntyi Helsingissä vuonna 1977. Lapsuusvuotensa hän vietti Kirkkonummella, missä hän asui asepalvelukseen astumiseensa saakka. Armeijan jälkeen hän lähti Tampereen yliopistoon opiskelemaan Suomen historiaa. Sivuaineinaan hän opiskeli myös valtio-oppia, kansainvälistä politiikkaa ja Euroopan historiaa.
  - Valmistuttuani vuonna 2003 menin ensin puolustusministeriön hommiin ja sitten rauhanturvaajaksi vuonna 2005. Palattuani pääsin Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijaksi. Viime vuosina olen kirjoitellut paljon myös erilaisia poliittisia artikkeleita lehtiin.
  Terho ei halua vielä liikaa spekuloida tulevaa, mutta pelkästään tutkijankammiossa hän ei aio uraansa rakentaa, vaan tähtää politiikkaan:
  - Pidän varmaankin määräaikaisen virkani Maanpuolustuskorkeakoulussa vuoden 2010 loppuun, sitten alan täysipäiväisesti valmentautua Brysseliä varten Timon kanssa sovitulla tavalla, jos ja kun hän palaa. Joka tapauksessa haluan vähitellen siirtyä politiikkaan lopullisesti ja jatkaa myös kirjoittelua lehtiin yhteydenpitona äänestäjiini ja koko kansaan. Perussuomalaisten riveissä tehdään tulevaisuutta vielä vuosikymmenienkin päästä.

Teksti: Mika Männistö
Kuva: fotokonttori.fi