Tosin jo 80-luvulla kunnan talousarvioita tehtäessä sanottiin samalla lailla. Aina on kunnissa ollut talouden kanssa tiukkaa. Aina on kuitenkin selvitty. Isommin tai pienemmin uhrauksin. Kuitenkin 80- ja vielä 90-luvullakin tiukkuutta syntyi kuntien oman, osin holtittomankin rahankäytön takia. Kuntiin perustettiin virkoja niin paljon kuin oli mahdollista saada palkkaukseen valtion apua. Ei välttämättä laskettu kokonaistaloudellisuutta. Sitten kun valtionosuusjärjestelmää muutettiin oltiinkin toden edessä. Tällä hetkellä järjestelmä ei huomioi kuntien erilaista maantieteellistä ja taloudellista asemaa riittävästi. Se aiheuttaa tiettyä eriarvoisuutta kuntien välillä.
  Vielä tänäkin päivänä monessa kunnassa näitä” turhia virkoja” on purkamatta. Kunnissa hallinto on edelleen suhteettoman raskas. Hallinnon keventämisestä on puhuttu jo ainakin 90-luvun alusta lähtien, mutta ei sillä suunnalla mitään merkittävää alenevaa kehitystä ole tapahtunut. Osin tähän tietysti vaikuttaa valtiovallan kunnille siirtämät lisätehtävät.

Toimintoja järkeistämällä hyviä tuloksia

Kuntalaisten keskuudessa on tehty tutkimuksia mistä voi ja mistä ei voisi säästää. Tuloshan on tietysti selvä ilman tutkimuksiakin. Peruspalvelut, sosiaali-, terveys- ja koulutoimi eivät saa olla säästölistalla. Sen sijaan kulttuuri-, liikunta- ja kirjastopalveluista oltaisiin valmiita tinkimään.
Asia ei aina ole kuitenkaan niin yksioikoinen. Väitän, että jos esimerkiksi liikuntapalveluista aletaan liiaksi säästää, se näkyy pienellä viiveellä terveyspuolen palvelujen lisääntyvänä tarpeena.
  Liikuntapaikkarakentamisessakin on tosin ollut ns. hulluja vuosia, jolloin tasokkaita urheilukenttiä, jäähalleja ja uimahalleja rakennettiin joka kylään. Nyt mm. urheilukentät rapistuvat monissa kunnissa korjausrahojen puutteessa lähes korjaamattomaan kuntoon! Kenttiinkin on aikanaan uhrattu miljoonia euroja.
  Jossain suunnitellaan uimahallin sulkemista kustannusten takia. Jäähalleja jäähdytetään elokuun helteillä luisteltaviksi! Ei ole vielä energia kallista! Jonkinlaista suunnitelmallisuutta ja järjen käyttöä voisi myöskin harrastaa.
  Liikunnan edistäminen on tärkeä varsinkin nuorten keskuudessa, mutta toimintoja järkeistämällä ja esim. koululiikuntaa lisäämällä saadaan hyviä tuloksia.

Kuntien yhteistyö on mahdollisuus

Kuntien yhdistäminen on nähty eräänä suurena säästömahdollisuutena. Jos kuntien hallinto pidetään entisellään, ei yhdistämisestä ole merkittävää hyötyä. Jokainen mukaan tuleva kunta kertaistaa yhteisen kunnan hallinnon. Jos kuntaliitoksista halutaan hyötyä, pitää liittyvien kuntien saada henkilöstönsä siihen kuntoon, ettei saneeraustarvetta vähään aikaan ole. Suorittavalla työtekijäpuolella tämä ei niinkään ole ongelma. Eivät työt esimerkiksi terveyskeskuksissa tai vanhainkodeissa vähene kuntia yhdistämällä muuten, kuin hallinnon osalta.
  Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tutkimus lääkemenoista yhteistoiminnalla saatavista säästöistä, jopa sata miljoonaa, osoittaa kuinka vähän meillä lopuksi on haettu todellisia säästömahdollisuuksia.
Kuntien yhteistyö monilla portailla olisi korkea aika ottaa todelliseen tarkasteluun. Olkoon se sitten kuntien yhdistämistä, aluekuntamallia tai mitä hyvänsä, kunhan sillä vain pystytään saamaan todellisia tuloksia ja kuntalaisille tasapuoliset peruspalvelut, joka puolella maata.

Reijo Ojennus
Parkano