Eivät nämä viestit mitään uutta ole. Samansuuntaisia viestejä olen saanut eri puolilta Suomea, kun kuntien omaishoitoon varaamat määrärahat eivät virkamiesten arvioiden mukaan tule riittämään eikä tulevan vuoden talousarviota tahdota saada tasapainotettua muuten.

Ei järjenhäivää

Onko näissä toimenpiteissä mitään järkeä? Oma vakaa käsitykseni on, että ei edes järjenhäivää.

Lainmukainen omaishoitajien saama kuukausituki on 300 euroa. Laissa määritellään myös niin kutsutun raskaan siirtymävaiheen tilanne, jolloin esimerkiksi saattohoidon aikana, jolloin omaishoitaja on estynyt tekemästä omaa työtään eikä hän saa muuta ansiomenetystä korvaavaa työtä, vähimmäispalkkio on 600 euroa.

Omaishoitajien asemaan on yritetty tehdä parannuksia lainsäädännön avulla muun muassa vapaapäivien osalta, mutta monessa kunnassa tilanne ei ole parantunut. Käytännössä jossain tilanteissa näyttää valitettavasti siltä, että niin hoidettavan kuin omaishoitajankin asema on jopa heikentynyt. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että laki ei ole velvoittava eli omaishoito eivätkä siihen liittyvät vapaapäivät ole niin sanottuja subjektiivisia oikeuksia.

Valvonta retuperällä

Lisäksi valvonta on retuperällä. Tällaisissa tilanteissa meidän olisi saatava lainsäädäntöön määräykset siitä, että mikäli kunnat lyövät laimin lain velvoitteet, tulisi valtion valvontaviranomaisella olla oikeus käyttää uhkasakkoa.  

Meillä on arvioitu olevan jopa yli 300 000 omaishoitajaa, mutta näistä vain noin 10 prosenttia on varsinaisessa omaishoitosopimussuhteessa kuntaan. Viimeisten viestien perusteella tämäkin osuus on vaarassa pienentyä, mikäli kuntien päättäjät eivät ota asiaan tiukkaa kantaa.

Suurena ongelmana on myös se, että säädetyt lait koskevat vain juuri näitä sopimussuhteessa olevia omaishoitajia. Tämä on aiheuttanut ja aiheuttaa suurta hämmennystä koska jopa saman kunnan sisällä omaishoitosopimukseen pääsemisessä on suuria eroja, puhumattakaan eri kuntien poikkeavista menettelytavoista. Tätä en voi ymmärtää, kun perustuslakimme 6 pykälä kuitenkin määrittelee miten kaikkia kansalaisia on kohdeltava tasavertaisesti lain edessä.

Inhimillinen hoitomuoto

Omaishoito on inhimillinen hoitomuoto. Omaishoitaja tekee työtä vammaisen, sairaan, vanhuksen tai muun vastaavan jatkuvaa hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevan henkilön hyväksi usein rakkaudesta tai ainakin siksi, että välittää hoidettavan hyvinvoinnista.

Omaishoitajan työ on myös usein sangen raskasta. Sen sain henkilökohtaisesti todeta konkreettisella tavalla, kun suostuin TV-ohjelmaan yhdeksi päiväksi Lapualle sairaan vanhuksen omaishoitajaksi.

En ymmärrä lainkaan kuntien toimia omaishoidon myöntämisen kiristämisessä, enkä sitä, että lakisääteisten vapaiden myöntämisperusteita ja korvauksia kiristetään. Omaishoito on edullinen hoitomuoto verrattuna laitoshoitoon, jonne joutumista omaishoidontuki korvaa tai ainakin lykkää. Tämän luulisi kiinnostavan erityisesti kuntien kirstunvartijoita.

Omaishoitajia tarvitaan

Taitaisi tulla hirveä huuto, jos kaikki omaishoitajat jättäisivät omaisensa kuntien hoidettavaksi. Siinä sitä riittäisi tasapainoilemista talousarvion kanssa, eivätkä mitkään pienet kunnallisveron korotukset korjaisi tilannetta.

Jaksamista kaikille omaishoitajille, niin sopimuksen saaneille kuin sopimusta vailla olevillekin! Teitä arvostetaan ja Teitä tarvitaan. Laittakaa paineita omille kuntapäättäjillenne.

Raimo Vistbacka
kansanedustaja
PerusS