Sinnemäki oli myös sitä mieltä, että Suomalaisyritysten ja julkisen sektorin pitäisi hyväksyä se, että ihmiset voivat työskennellä Suomessa, vaikka he eivät osaisi suomea eivätkä ruotsia.

Työministerimme mielipiteet ovat vähintäänkin erikoisia - sekä samoilla työmarkkinoilla kilpailevien suomalaisten työnhakijoiden, että julkisen sektorin palveluja käyttävien asiakkaiden kannalta.

Seuraavaksi pari esimerkkiä.

Kun suomalainen henkilö hakee esimerkiksi valtion virkaa kaksikielisellä alueella, kysytään häneltä toisen kotimaisen kielen hallintaa. Kielitaito osoitetaan joko hakemukseen liitettävällä kielitodistuksella, taikka viimeistään työpaikkahaastattelussa, jossa osa keskustelusta käydään toisella kotimaisella kielellä.

Jos työpaikkaa havitteleva henkilö ei hallitse toista kotimaista kieltä, jää työpaikka usein todellakin haaveeksi. Työpaikan saa se joka osaa ja hallitsee molemmat kotimaiset kielet.

Mikäli julkisen sektorin työnantajat ryhtyvät toimimaan Sinnemäen toivomalla tavalla ja alkavat nimittämään virkoihin ulkomaalaisia kielitaidottomia henkilöitä, joutuvat kotimaiset työnhakijat eriarvoiseen asemaan. Tuolloin työpaikka annetaankin kansallisuuden, eikä ammatillisen osaamisen ja kielitaidon mukaan. Tämä ei ole oman maamme kansalaisten oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kohtelua.

Toisena haittana ja jopa suoranaisena riskinä näen sen, että esimerkiksi terveyskeskuksissa ja sairaaloissa työskentelisi sellaisia henkilöitä, jotka eivät hallitse potilaidensa käyttämää kieltä.
Jokainen sairaalasängyssä maannut tietää, kuinka tärkeää on potilaan ja lääkärin ymmärtää toisiaan. Samoin hoitotoimenpiteitä helpottaa se, että hoidettava ja hoitaja osaavat keskustella keskenään.
Hoitajan on ymmärrettävä hyvin potilasta, ja erittäin hyvin kirjoitettuja lääkemääräyksiä, joiden annostuksissa ei saa tulla väärinymmärtämisestä johtuvia virheitä. Virheet saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa potilaan kuolemaan. Kuka on vastuussa tilanteissa, joissa lääkkeen annostelija ei ymmärrä lääkemääräystä, eikä potilaalle annettavan kerta-annoksen määrää.
Onko vastuussa hoitaja, vaiko puutteellisen kielitaidon omaavan hoitajan taikka lääkärin nimittänyt henkilö? Tuskin sentään työministeri Sinnemäki, jolta vastuu valuu kuin vesi hanhen selästä.

Reijo Hongisto
Vimpeli