Viro kielsi tutkimukset eteläisen pään vaihtoehdosta alueellaan kokonaan jo hankkeen suunnitteluvaiheessa ja välttyi ikävältä päätöksenteolta, toisin kuin Suomi. Emme tiedä Viron kielteisen päätöksen syytä. Miksi maa kielsi tutkinnankin maan talousvesivyöhykkeellä?

Putki, jonka läpimitta on 800 mm, kulkisi Venäjän Viipurista Saksan Greifswaldiin. Putkia kulkisi kaksi rinnakkain ja vedenalaisen putken osuus olisi pituudeltaan 1198 kilometriä. Maanpäällisen putken pituus olisi 917 kilometriä. Putki kuljettaisi kaasua vuodessa huikeat n. 50 miljoonaa kuutiota, joka vastaa kymmenen ydinvoimalan energiamäärää ja 25 miljoonan kotitalouden vuotuista energiantarvetta.
Hankkeen mittasuhteet ja putken kuljettama energiamäärä ovat mittakaavaltaan valtavat. Jos sama määrä kuljetettaisiin tankkilaivoilla, kasvaisi Suomenlahden liikenne ja onnettomuusriski sen myötä. Tälläkin hetkellä Suomenlahdella on päivittäin liikenteessä neljäsataa laivaa joka hetki. Tankkilaivojen lisääntynyt liikennöinti ei olisi hyvä ratkaisu sekään.

Lisääntyvätkö dioksiinipitoisuudet?

Kaasuputken reitin varrelta on kartoitettu kahden kilometrin levyinen alue merenpohjaa, josta löytyy vanhoja räjähtämättömiä miinoja, myrkkytynnyreitä joiden sisältö on jokseenkin epäselvä ja monenlaista muutakin romua. Muistan joskus kuulleeni, että myrkkytynnyrit ovat turvallisia niin kauan kuin niihin ei kosketa. Nyt niitä siirretään ja yritetään nostaa ylös merenpohjasta. Syömmekö tämän jälkeen kalastajien pyydystämää dioksiinilla maustettua kalaa?

Merenpohjan sedimenttikerros on herkkää aluetta, jonka tasapainon järkkyessä saattavat vaikutukset ihmisiin ja eläimiin olla arvaamattomia. Tavalliselta kesämökkiläiseltä vaaditaan suuria investointeja, jotta muutaman kilon vuosittaiset jätökset eivät rehevöittäisi luontoa. Kuilu kaasuputken rakentajan ja tavallisen kansalaisen välillä on ammottava.  Kaasuputken runkolinjasta tulisi kaasua esimerkiksi Helsinkiin, Kotkaan, Haminaan ja Inkooseen. Näiden haaraputkien veto aiheuttaa myös omat riskinsä merenpohjaa pöyhittäessä.            

Laillisuusperusteesta voidaan valittaa

Kaasuputken myötä Suomi tulisi riippuvaisemmaksi Venäjän kaasuntuotannosta ja maatamme voidaan painostaa poliittisesti energian saannilla. Tässä tapauksessa Suomen on saatava vaihtoehtoisesti kaasua myös muualta, kuten esimerkiksi Norjasta.

Suomen päätöksen tulee tekemään valtion yleisistunto. Eri lupaviranomaiset tekevät tahoillaan omat päätöksensä sitä ennen. Periaatteessa kunkin viranomaisen päätökset, jotka käsittelevät asiaa vain omasta sektoristaan, voivat olla sekä kielteisiä että myönteisiä. Päätöksistä voidaan vielä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta valitus voi olla vain laillisuusperusteinen, tarkoituksenmukaisuuteen perustuvaa valitusta ei käsitellä.

Asian tekee mutkikkaaksi myös kansainvälisen merioikeuden luoma konsepti, jonka mukaan yleinen etu on tärkeimmällä sijalla. Tämä yleinen etu ei ole Suomen vaan EU:n yleinen etu. EU:n yleistä etua on mielestäni vaikea tulkita. Se on kuin piirtäisi veteen viivaa, tai tässä tapauksessa meren pohjaan. Putkihan ei kulje Suomen aluevesirajojen sisäpuolella vaan Suomen talousvesirajalla. Edellinen yleisen edun sopimus tehtiin vuonna 1939, ja sen seuraamukset muistamme vielä pitkään.

Asialla myös sotilaallinen näkökulma

Meriputken valvonta on mielestäni turvallisuusuhka. Vladimir Putin kertoo Venäjän suojelevan sotavoimillaan putken rakentamista ja käyttöä. Venäjä hallitsisi tuolloin koko Itämerta ja meri olisi osa sen strategista sotilaallista ajattelua. Putken rakentaa ja omistaa Nord Stream, jonka omistaa moni eri taho. Pääomistaja on venäläinen kaasujätti Gazprom, jolla on omat sotilaalliset joukkonsa ja sotalaivansa. Suurinta päätösvaltaa Gazpromissa käyttää Venäjän federaation hallinto 51 prosentin osuudellaan.

Suomen poliittinen johto ei halua edes keskustella asiasta. Lienevätkö edes ymmärtäneet asian sotilaspoliittista näkökulmaa? Itämeren kaikkien rantavaltioitten kannalta päätöksellä kaasuputken rakentamisesta on myös sotilaallinen näkökulma.

Suomen uskottavuus voi kärsiä pahasti

Pääministeri laukoo julkisuuteen, että asia on pelkästään ympäristökysymys. Asioista pitää voida keskustella niiden oikeilla nimillä eikä vältellä keskustelua kaasuputken rakentamiseen ja sen kuljettamaan kaasuun liittyvistä kiusallisista asioista. Kokonaan on jätetty huomiotta monia tärkeitä asioita, kuten putken purkamisesta aiheutuvat kustannukset ja seuraamukset noin viidenkymmenen vuoden päästä, kun putki on käyttökelvoton.

Nord Stream ja Venäjä haluavat myönteisen päätöksen asiasta nopeasti ja putken rakentaminen pitäisi saada aloittaa mahdollisista valituksista huolimatta. Uskon että Suomi tulee tekemään kuten itänaapurimme pyytää. Koko tutkimus ja lupien antaminen on pikemminkin farssi. Suomen uskottavuus oikeusvaltiona kärsii moisen päätöksen seuraamuksena kovan kolauksen maailmalla.

Paljon on asioita, joita mielestäni pitää vielä sopia ja selventää. Molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun on mahdollista vielä päästä. Toinen asia onkin sitten se, löytyykö näin laman aikana hankkeelle rahoittajia ja pystyykö Venäjä toimittamaan lupaamaansa kaasumäärää Eurooppaan.