Suomen tiestön kunto vaihtelee alueittain suuresti. Vaikka meillä on rakennettu uusia moottoritieosuuksia, jotka ovat erinomaisessa kunnossa ja hyödyntävät hyvinkin moderneja teknologisia ratkaisuja, on päätieverkossa silti suuria puutteita monilla tieosuuksilla, jotka on mitoitettu 60- ja 70-lukujen liikennemäärille eivätkä ole siinä kunnossa kuin nykyaikaiset turvallisuus- ja ympäristövaatimukset edellyttäisivät.
- Suurin ongelma on alimpien tieverkkojen kohdalla, joissa on paikoitellen suuria haasteita. Huolet sekä kuljetusten että henkilöliikenteen sujumisesta ovat aitoja. Viime aikoina valtiolla on ollut suunnitelmissa yksityistää vähäväkisiä pikkuteitä, joka on huono juttu niiden kannalta, jotka näiden teiden varsilla asuvat, kertoo Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen.
Satojen miljoonien eurojen turvallisuusvaje
Suomessa tieinfraan sijoittaminen on joutunut heittopussin asemaan. Suurin paradoksi on siinä, että hyvinä aikoina siihen ei voida sijoittaa koska pelätään markkinoiden ylikuumenemista, huonoina aikoina sanotaan ettei ole rahaa. Keskeinen ongelma on se, että korjauskustannukset nousevat suhteessa moninkertaisiksi, mitä kauemmin niitä lykätään.
- Hyvä esimerkki ovat sillat, joita on Suomessa tuhansittain huonossa kunnossa ja peruskorjauksen tarpeessa. Lukuisten peruskorjaushankkeiden lisäksi teiden pientareet ovat usein olemattomia, on rakenteellisia esteitä, tarvetta poistaa mäkisiä osuuksia ja näköesteitä, rakentaa lisää keskikaistateitä, lisätä kevyen liikenteen väyliä… jos asiat halutaan saattaa Suomessa hyvälle tolalle, puhutaan satojen miljoonien eurojen panostuksesta viimeisten vuosien aikana syntyneen vajeen korjaamiseksi.
Liikennemäärät eivät noudata valtion budjettia, ja jos ne kasvavat enemmän kuin mihin on varauduttu, tarvitaan merkittäviä panostuksia teiden pitämiseksi turvallisuus- ja ympäristövaatimusten tasolla.