Laihan sitkeä mies harkitsee tarkkaan sanojaan. Tuloksena on rehellistä ja koettua puhetta. Kokenut kaiken tietää, vaivainen kaiken kokee, sanoo suomalainen sananpaukaus.
Esko tituleeraakin itseään kravattikaulaiseksi kerjäläiseksi pilke silmäkulmassaan. Takana tällä miehellä on lomautus, irtisanomiset, työttömyyspäivärahat, sairastelut ja putoaminen yhteiskunnan verkkoihin. Mutta pitävätkö verkot?
Esko on tilanteessaan tahtomattaan ja hänen kaltaisia on monia. Kun ammattiliiton maksama päiväraha loppuu, jäljelle jää peruspäiväraha. Ja kun se loppuu, jää toimeentulotuki. Sikkilän Esko tietää, mistä puhuu.
Työttömyydellä on monia vaikutuksia elämään. Tulotason ollessa matala, sillä ei voi elää terveellisesti. Toimeentulotuella ei sisäfilepihvejä osteta. Usein sillä tulolla ostetaan halvinta mahdollista ruokaa, ja myös niitä viimeisillä päiväyksillä olevaa. Tämä ei ole ainakaan kestävää kehitystä. Kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti tämän päivän valinnoilla rakennetaan huomista. Sitä ovat kenen tahansa päivittäiset ravitsemustottumukset, saati sitten työttömän.
Esko latelee punnittuja. Tarvitsemme Suomeen kansalaispalkan tai vastaavan. Ei pieniä eläkkeitä tai perustuloa tarvitse verottaa. Sitä voitaisiin nostaakin huoletta, pienet tulonsiirrot kun jäävät kuitenkin kotimaan kulutukseen. Sillä voidaan tehdä Vanhasen kuuluttamia lamantorjuntatalkoita. Ja rakentaa terveempää Suomea.
Kotikuntansa valtuuston toisena varapuheenjohtajana Esko on näköalapaikalla. Kuntapäätökset ovat usein hyvinkin torjuvia näille yhteiskuntamme vähäosaisille, joita Esko epäilee olevan jo tuhansia. Kuka laskee? Valhe, emävalhe, tilasto! Ja kuinka niin vähäosainen?!? Onhan Eskon osaksi tullut verojakin maksaa kymmeniä vuosia ja kolmekymmentäyksi vuotta pitkä työura Rautaruukilla takana.
Eskon sukupolvi tarttui työhön, he ovat rakentaneet Suomea lamasta toiseen. Ensin olivat sotakorvaukset, joita Eskon vanhemmat maksoivat, sitten öljykriisi, 90 –luvun lama ja nyt uusi taantuma. Eskon lapsuus kului Sievissä perheessä, jossa molemmat vanhemmat olivat kuuroja ja sisaruksia on yhdeksän. Äiti Alli köpöttelee tyytyväisenä Kokkolan maisemissa, isä kuoli jo 1967, joka oli tiukka paikka perheelle. Mutta selvitty on!
Kaikilla vuosikymmenillä on oltu hartiavoimin Suomea nostamassa ja nyt tulona on perustoimeentulotuki 413 euroa. Sillä on elettävä. Varsinaista elämysmatkailua omassa kotipiirissä. Nälkä välillä on todellinen. Jonkin verran Esko kasvattelee itse ruokaa pihapiirissä ja luonnosta haetaan leivälle jatketta. Lähiöissä ei voi tällaista kovinkaan helposti tehdä. Siksi Esko haluaa sinnitellä velkaisessa mökissään, vaikka tiukka on. Maaseutu on rauhoittava ympäristö mielenterveydenkin kannalta. Pieni toimeentulotaso on sillekin uhka, eikä Esko ole tässäkään varmasti ainoa.
Kaikki eivät ole kuitenkaan sellaisilla pelipaikoilla kuin Esko. Kovista vaiheista huolimatta mies jaksaa olla yhteiskunnallisesti aktiivinen. Pitkä sarka on tullut kynnettyä erilaisissa luottamustoimissa yhteisiä asioita hoitaessa. Luottamustehtävään ei noin vain mennäkään, vaan sinne valitaan äänestystuloksen perusteella. Esko on valtuuston varapuheenjohtajuuden lisäksi Perussuomalaisten Oulun piirin ensimmäinen varapuheenjohtaja ja puoluevaltuuston jäsen. Lisäksi hän toimii aktiivisesti Raahen seutukuntien perussuomalaisissa. Se onkin aktiivinen osasto. Esko oli ehdokkaana viime eduskuntavaaleissa.
Ennen kaikkea kohtalotovereittensa puolesta, mutta kokonaisvaltaisen hyvän olon puolesta Esko haluaa taistella. Siihen kokonaisvaltaisuuteen kuuluu aktiivinen aluepolitiikka, koko Suomen asuttuna pitäminen, lähiruoka ja lähidemokratia. Pientilallisuus pitäisi Eskon mielestä saada uuteen nousuun. Pienet tilat tuottavat puhdasta lähiruokaa tehokkaasti, kun niiden annetaan toimia. Tällöin kuntalaiset (koululaiset, vanhukset) voivat paremmin. Kuntien Paras –hanke saa osittain kyytiä. Palveluja huonontamalla on saatu säästöjä. Hallintokoneisto ei ole keventynyt, mutta palvelut ovat kaventuneet.
Kun Esko oli nuori poika, perustettiin Rautaruukin terästehdas Kuljunlahden kupeeseen. Eikä sen ollut tarkoitus olla pörssiyhtiö, vaan toimeentuleva - vaikkei voittoa tuottava. Nyt on menty pörssiin ja mieleen hiipii pelko, tutisevatko Rautaruukin teräsjalat. Se olisi Raahen alueelle kova isku. Ei paraskaan kuntaliitos hanke itsessään tuo kunnille verotuloja, vaan voimallinen elinkeinoelämä, josta kunnat saavat verotulot.