Suurimmat kärsijät mielestäni ovat kuitenkin vanhukset, heidät katsotaankin nykyisin lähinnä rasitteeksi kaupungin taloudelle. Vanhusten määrä tulevaisuudessa lisääntyy voimakkaimmin suhteessa toisiin ikäryhmiin. Kotihoitoa kehitetään ja avustetaan vanhuksia eri tavoin kotiin. Huolenani ovatkin enemmän laitoshoidossa olevat vanhukset.

Monissa kaupungeissa tavoitteina on vanhusten kotona asuminen mahdollisimman pitkään. Jos vanhuksena katsoisin tuota tavoitetta, se olisi aivan ihana. Mitä tuo tavoite sisältää, se sisältää paljon; kotiavun, ruokapalvelun, lähikaupat, matka-avustuksia yms. juuri sinne missä vanhus asuu. Kaupunkien tavoitteiden mukaan vanhusten kotihoitoon satsataankin nykyisin enemmän.

Miten kaupungit vastaavat tuohon tavoitteeseen: rakentamalla kerrostaloja keskustaan ja järjestämällä palveluja sinne, onhan se paljon kannattavampaa kuin haja-asutusalueille. Onko se kuitenkaan vanhusten mieleen joutua keskelle hälinää ja liikennettä? Palvelujen järjestäminen keskustan alueelle lisää tuottavuutta sillä palveluja voidaan tarjota keskitetysti.

Miksi keskustaan? Voisiko vanhuksille rakentaa paikkoja keskustan ulkopuolelle rauhalliseen paikkaan, jossa ympärillä olisi puhdasta luontoa. Sinne voisi järjestää heille kotipalvelun, siellä voisi olla pieni kauppa ja terveydenhoitajan vastaanotto. Kaupankin voisi korvata vaikka ns. kauppa-autolla. Kaupungille voisi järjestää erinäisiä virkistysreissuja. Vanhusten toivoma rauhallinen asuinpaikka tulisi toteutettua.

Entä sitten, kun vanhuus vie voimat ja joutuu jopa petipotilaaksi saakka. Vanhusten vuodeosastolla heitä makuutetaan vuoteissaan, vaipat laitetaan varmuuden varalta vaikka vielä pidätyskykyä olisi. Jos ei itse jaksa nousta vuoteesta, saattaa kiireisenä päivänä joutua makoilemaan koko päivän petissä. Ulkoilemisesta voi vain haaveilla ja toivoa, että saisi vuodeosastolta edes ikkunan viereisen petin, josta ihailla pihan näkymiä. Ihmisten ulkoilun on katsottu olevan niin itsestään selvää, ettei sitä ole tarvinnut lailla säätää kuten lehmien kohdalla. Tämä ei suinkaan johdu hoitajien välinpitämättömyydestä, vaan resurssien puutteesta sekä kuntien säästötoimenpiteistä.

Kunnat säästävät talouden huonoina aikoina, jolloin vanhusten hoivasta säästetään, sillä he eivät osaa tai kykene pitämään puoliaan. Säästöä haetaan henkilöstömäärissä, sairasloman sijaisista sekä kaikenlaisista hoitotarvikkeista kuten vaipoista. Vähäisellä henkilömäärällä vuoteenomana olevan siirtely on lähes mahdotonta, henkilöstön tulee tehdä priorisointia perushoivatehtävissä. Ikävä kyllä se monesti aiheuttaa vuodepotilaan pesun sänkyyn suihkun sijasta, vaipat vaihdetaan vain 2-3 kertaa päivässä. Kaikki tuo säästö aiheuttaa pitkällä tähtäimellä enemmän menoja henkilöstön sairastuvuutena sekä potilasvahinkoina.

Vuodeosastoille ja vanhusten hoivakoteihin tulisikin saada lisää työvoimaa. Ennen aikaan oli osastoilla ns. perushoitajia, jotka huolehtivat potilaiden perushoivasta. Sairaanhoitajat huolehtivat lääkehoidot ja haavat yms. sairaanhoidolliset tehtävät, laitoshoitajalla oli omat työnsä. Nykyisin osastolla olevat hoitajat tekevät kaikkien työtehtävät, jolloin potilaan hoitoon jää vähemmän aikaa.
Työllistetään työttömiä ja osoitetaan siviilipalvelusta suorittavia avuksi vanhusten huoltoon. He pystyvät kyllä vanhuksia ulkoiluttamaan, syöttämään ja täyttämään kaappeja hoitajien avuksi.

Lappi on laaja alue. Kunnat ovat isompia ja välimatkat pitkiä. Tämä tuo vanhusten kotihoidolle lisää ongelmia. Täällä on menty etelän kaupunkien tavoin keskittämislinjaan. Esimerkiksi kotiin järjestettävä ruokahuolto on täälläpäin lähes mahdotonta toteuttaa tasa-arvoisesti kaikkia kohtaan. Rovaniemelläkin kaupungin rajaan on enimmillään matkaa 80 kilometriä. Kaupungissamme tehdään vanhusten kotiin vietävä ruoka keskustassa, jossa asuvat saavat sen lämpimänä kun taas siellä 80 kilometrin päässä tarjoiltava ruoka tulee viedä jäädytettynä, jottei se pilaantuisi. Kuitenkin kylillä on toimivia kouluja, joissa ruokaa tehdään niin, miksei voisi niitä hyödyntää. Kaikki johtuu keskittämisestä. Kaiken tulee tulla samasta paikasta, koska se on kustannuksiltaan halvempaa.

Kaikkea ei voi markkinatalouteen sitoa: terveydenhuolto ja vanhustenhuolto ovat sellaisia asioita. Ne eivät voi koskaan tuottaa voittoa. Ne aiheuttavat aina vain menoja tavalla tai toisella. Vanhukset eivät tähän ole syyllisiä. Suomen tulisi edelleen olla hyvinvointivaltio, ei pelkästään markkinatalousvaltio, jossa vain raha ratkaisee.

Pirita Nenonen