Näinhän on kaikissa muissa Pohjoismaissa; Ruotsissa ruotsi, Tanskassa tanska, Norjassa norjat ja Islannissa islanti.

Myös kaikissa muissa Itämeren rantavaltioissa vain enemmistön kieli on virallinen; Saksassa saksa, Puolassa puola, Liettuassa liettua, Latviassa latvia, Virossa viro ja Venäjällä venäjä. Näin, vaikka useimmissa niissä on selvästi suurempia kielivähemmistöjä kuin ruotsinkieliset Suomessa. Hassuinta tietysti on, että koko Suomen tasavallassa vain ruotsi on virallinen kieli, sillä Ahvenanmaan maakunnassa suomen kieli ei ole virallinen. Siellä asuva viiden prosentin suomenkielinen väestö ei saa lapsilleen edes koulutusta lasten äidinkielellä. Heiltä puuttuu siis sellainen perusoikeus, jota suomenruotsalaiset pitävät itsestään selvänä itselleen Manner-Suomessa. PS-Nuorten julkilausuma on saanut julkisuutta vain ruotsinkielisessä mediassa – ja siellä sitä toistetaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Näin veljesmaassa Ruotsissa

Ruotsissa heräsi huoli enemmistön kielen asemasta ja sitä ryhdyttiin määrätietoisesti kohentamaan muutama vuosi sitten. Siellä ollaan erityisen huolestuneita siitä, että ruotsin sukulaiskieli englanti työntyy voimalla yhteiskuntaan. Samaan aikaan Ruotsi sai EN:n nuhteet erityisesti oman suuren suomenkielisen vähemmistönsä nurjasta kohtelusta. Kaiken tämän seurauksen Ruotsi sääti uuden kielilain, jossa ruotsin kieli on ainoa virallinen pääkieli, joka on yhteiskuntaa yhdistävä ja rakentava kieli. Muutama vanha muu kieli sain kansallisen vähemmistökielen aseman; mm. suomi (tosin jaettuna kahdeksi; suomi ja ”meänkieli”, joka on yksi suomen murre). Muita kansallisia vähemmistökieliä Ruotsissa ovat jiddish, romani chib ja saamen kieli.

Suomessa kielitaistelua on käyty jo lähes 200 vuotta. Suomen alueella suomi on koko tunnetun historian ollut suuren enemmistön kieli. Ruotsin vallan aikana suomalaisia hallittiin ruotsiksi ja myös koulutus oli pääasiassa ruotsinkielistä. Uralla eteneminen vaati jopa nimen muuttamista ruotsinkieliseksi. Suomen päästyä irti Ruotsin otteesta vuonna 1809 ruotsinkielinen hallinto jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suomen kieltä väheksyttiin ja syrjittiin. Vuonna 1850 kiellettiin jopa julkaisutoiminta suomen kielellä. Pinnan alla alkoi kuitenkin muhia ja yllättäen keisari Aleksanteri II antoi Parolassa 30.7.1863 käskykirjeen, jolla suomi piti nostettaman viralliseksi 20 vuoden siirtymäajan kuluessa. Ruotsinkieliset tekivät kaikkensa, jotta suomen kieli ei olisi päässyt nousemaan erityisesti korkeampaan opetukseen ja hallintoon. Siinä he onnistuivat 40 vuoden ajan aina vuoden 1902 kieliasetukseen.

Historiallinen taakka

Itsenäisyyden alkuvaiheessa suomenruotsalaisiksi itseään nyt nimittäneet olivat edelleen keskeisessä asemassa hallinnossa, koulutuksessa, talouselämässä, jne. Niinpä Suomen ensimmäiseen valtiomuotoon kirjattiin kaksi virallista kieltä, suomi ja ruotsi, vaikka sen kirjoittaja Kaarlo Juho Ståhlberg kolmeen ensimmäiseen luonnokseen kirjoitti suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi. 1920-luvulla alkoi kielitaistelu, joka huipentui Helsingin yliopiston osittaiseen suomenkielistämiseen vuonna 1937. Toinen maailmasota peitti kieliriidan ja sotien jälkeen suomenruotsalaiset Ruotsin tuella pystyivät vähä vähältä uudelleen ruotsalaistamaan suomalaisia. Vuonna 1968 peruskouluun tuli pakollinen ruotsin kieli opetusalan asiantuntijoiden vastustuksesta huolimatta. Vuonna 1978 yliopistoihin ja korkeakouluihin säädettiin pakollinen virkamiesruotsi, jonka tuloksena on nyt syntynyt ”rvm” ilmiö – ruotsia vaille maisteri.

Kielitaistelu virisi uudelleen 1988, kun kieliaktivistit ottivat Suomalaisuuden Liiton johtaakseen. Liitto alkoi teettää tutkimuksia suomalaisten suhtautumisesta pakkoruotsiin ja kerta toisensa jälkeen tulos oli, että noin kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaa ruotsin kielen vapaaehtoiseksi koulutuksessa. Perinteinen media ei tuloksia julkaissut, mutta 2.1.2010 saatiin näyttävää julkisuutta Kalevan ja viiden muun sanomalehden teettämälle tutkimukselle – 66 prosenttia haluaa pakkoruotsin pois.

Internet muutti kielikeskustelun asetelmat totaalisesti. Vuosia jatkunut kiihkeä verkkokeskustelu aiheutti sen, että myös televisio kiinnostui aiheesta. Nyt on ollut jo useampia pakkoruotsia ja kielipolitiikkaa käsitelleitä ohjelmia televisiossa, radiossa ja lehdistössä. Nettikeskustelu jatkuu suorastaan raivokkaana. Tutkimukset kertovat karua kieltä kieli-ilmapiirin nopeasta huononemisesta – ruotsinkielinen media puhuu jo katastrofista. Kansan sietokyky alkaa olla katkeamispisteessä, eikä ihme. Valtion koulutuskomiteoiden pitkäaikainen puheenjohtaja, professori Erkki A. Niskanen totesi, että nykyisillä koulutusohjelmilla valtiovalta sulkee suomalaiset nuoret kahden kääpiökielen häkkiin.

Miten tästä eteenpäin?

Suomen kielipolitiikan ainoa ongelma pakkoruotsi ei toki ole. Keinotekoinen virallinen kaksikielisyys on erittäin suuri ja tarpeeton miljardien eurojen taakka. Yksi ainoa kielivähemmistö on kahminut itselleen aivan valtavat etu- ja erioikeudet kiintiöineen ja ylimitoitettuine valtionosuuksineen.

Seuraavat kolme vuotta ovat erityisen tärkeitä Suomen tulevalle kielipolitiikalle. Tänä vuonna arvioidaan ylioppilastutkinnon rakenneuudistuksen vaikutusta ”toisen kotimaisen kielen” – käytännössä ruotsin – osalta. Opetusministeriössä on työryhmä laatimassa esitystä peruskoulun tuntijaoksi ja siinä kivenä kengässä on ruotsin kielen opetus. Ensi vuonna on eduskuntavaalit ja niiden tuloksella on suuri merkitys maamme tulevalle kielipolitiikalle. Ja vuonna 2012 valitaan seuraava tasavallan presidentti, jolla arvojohtajana on merkitystä sille, mihin suuntaan kielipolitiikkaa aletaan kehittää. Ainoa kestävän kehityksen kielipolitiikka perustuu Ruotsin malliin; enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli, muut vanhat kielet (saame, ruotsi ja romani) saavat kansallisen vähemmistökielen aseman kaikkine siihen kuuluvine oikeuksineen ja kaikki muut – nyt jo lähes 200 – Suomessa äidinkielenä puhuttua kieltä ovat vähemmistökieliä. Niistä suurin ja nopeimmin kasvava on venäjä. Miten se olikaan Suomen kolme suurinta haastetta? Venäjä, venäjä, venäjä!

Heikki Tala
dosentti, PS-valtuutettu
Järvenpää