EU:n sisäinen köyhyyssiirtolaisuus on vakava ongelma, joka on jätetty hoitamatta liian pitkään. Seurauksista joutuvat maksamaan kaikki.


EU:n olisi tuolloin pitänyt kuunnella varoituksia siitä, että näiden maiden infrastruktuuri on kehittymätön eikä taloudellinen järjestelmä ole länsimaisella mittapuulla demokraattinen. EU kuitenkin teki liian hätäisen ratkaisun, jonka seurauksia joutuvat maksamaan nyt kaikki.

Samettivallankumouksen jälkeen Neuvostoliiton romahdettua jäi miljoonia ihmisiä työttömäksi muun muassa Romanian, Unkarin, Tsekin ja Bulgarian alueella. Näiden maiden taloudellinen järjestelmä on sellainen, että ilman työtä ihmisillä ei ole oikeutta esimerkiksi terveydenhuoltoon. Työn, koulutuksen, asumisen ja terveydenhuollon ulkopuolelle pudonneet ihmiset asuvat usein ghetoissa vailla sähköjä, kunnollisia teitä ja saniteettia.

- Köyhyyssiirtolaisten lähtömaissa kunnallisten palvelujen tarjonta on heikkoa eikä siellä ole tietokantoja esimerkiksi avoimista työpaikoista. Kun tietoa ei ole, ihmiset lähtevät hädissään liikkeelle EU:n vapaan liikkuvuuden tarjoaman mahdollisuuden turvin, joutuen usein ammattimaisten välityspalvelujen uhreiksi ja kerjäämään kaduille. Esimerkiksi yksistään Romaniasta on lähtenyt tähän mennessä noin kaksi ja puoli miljoonaa köyhyyssiirtolaista. Noin kymmenen prosenttia heistä on romaneja, kertoo Suomen Romanifoorumin toiminnanjohtaja, romaniasiain erityisasiantuntija Miranda Vuolasranta.

Maahanmuuttajat integroitava pikaisesti

Vastaanottajamailla on käsissään toisenlainen ongelma. Niiltä puuttuu selkeä vastaanottojärjestelmä, jonka johdosta maahan saapuneet usein jäävät yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolelle, joka aiheuttaa monenlaisia ongelmia niin maahan tulleille kuin pääväestöllekin.

- Ei ihmisiä voi jättää kaduille kerjäämään sivistysvaltiossa 2010-luvulla. Näiden ihmisten tausta ja aikomukset tulisi selvittää hyvin pikaisella aikataululla, ja jos he haluavat jäädä, heidät tulisi selkeästi ohjata asumiseen, koulutukseen ja integraatioon. Ne jotka eivät halua integroitua ovat asia erikseen.

Kiusallinen arvovaltakysymys

Aikaisemmin EU pyrki amerikkalaistyylisen maailmanpoliisin rooliin. Nyt Yhdysvalloista ja Aasiasta on alettu osoittelemaan sormella, että hoitakaa ensin omat asianne kuntoon, ja se on saanut EU:nkin heräämään. Köyhyyssiirtolaisuus on EU:lle myös kiusallinen arvovaltakysymys.

Euroopan Komission selvityksen mukaan Euroopan syrjityin ja heikoimmassa sosiaalisessa asemassa oleva väestöryhmä ovat edelleen romanit, erityisesti entisissä Itä-Euroopan maissa. Heidän lukumäärästään ei ole olemassa tarkkoja lukuja, vain erilaisia arvioita. Euroopan Neuvosto arvioi heitä olevan noin 8-10 miljoonaa, Euroopan romanijärjestöjen mukaan luku saattaisi olla lähempänä 15 miljoonaa.

- Ongelmallista on se, että monissa Itä-Euroopan maissa he eivät väestönlaskennoissa halua edes identifioitua romaneiksi, koska heihin liitetään niin paljon kielteisiä stereotypioita.

- Romanit ovat tuhansien vuosien ajan olleet ulossuljettu ryhmä, mutta nykyään ei enää voida lähteä siitä lapsellisesta lähtökohdasta että romanit sen enempää kuin muutkaan ihmisryhmät olisivat jotenkin huonompia ihmisiä. Nyt on herätty siihen, että virheitä on tehty. Se ei yksin riitä. Tarvitaan vielä paljon työtä ihmisten asenteiden muuttamiseksi ennen kuin ongelma ratkeaa.

Romanipoliittinen strategia

Kaikki viittaa siihen, että EU pyrkii nyt luomaan eurooppalaisen romanipolitiikan strategian ja suuntaviivat sille, miten kansallisia vähemmistöjä EU:n alueella on kohdeltava. Joissain tilanteissa tullaan turvautumaan niin sanottuihin positiivisiin diskriminaatiomalleihin, kuten Itä-Euroopassa yleisten heikkotasoisten romaneille suunnattujen erityiskoulujen lakkauttamiseen.

- Köyhyyssiirtolaisuusongelman hoitamisen primäärivastuu on aina lähtömailla, vaikka ne eivät tähän saakka ole suhtautuneet asiaan vakavasti vaan pitäneet sitä muun Euroopan ongelmana. Näissä maissa pitäisi panostaa ammatillisen aikuiskoulutusjärjestelmän kehittämiseen pohjoismaisen mallin mukaiseksi. Pohjoismaista ja espanjalaista mallia onkin tarjottu malliksi myös muille EU-maille.

Kaikki ovat yksilöitä

Suomalaisia romaneja eli kaaleita arvioidaan asuvan maassa noin 12 000, lisäksi Ruotsiin muuttaneita on arviolta kolmetuhatta. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli tarjoaa heille selkeästi muuta Eurooppaa paremman sosiaaliturvan ja työllistymismahdollisuudet, mutta ongelmia on edelleen liittyen heihin kohdistuviin kielteisiin stereotypioihin, jonka johdosta heidän koulutustasonsa ja työllistymisensä on selkeästi keskimäärin valtaväestöä alhaisempi.

- Nykyään esimerkiksi nuorempi polvi yhä useammin kouluttautuu, mutta siitä huolimatta heidän on vaikea saada työpaikkaa. Tutkimusten mukaan työelämässä romanit harvoin joutuvat kohtaamaan syrjintää, työpaikan löytäminen itsessään on kuitenkin hyvin hankalaa.

Ongelmien taustalla on usein se käsitys, että romanit olisivat kulttuurisista syistä valtaväestöä rikollisempia tai työtävieroksuvampia. Vaikka erilaisista sosiaalisista ongelmista kärsiviä kenties onkin heidän joukossaan suhteessa enemmän kuin valtaväestössä, haluaa Vuolasranta muistuttaa, että romanit eivät ole mikään yhtenäinen massa, vaikka heitä yhdistääkin omaleimainen kulttuuri ja tavat.

- Kaikki me olemme yksilöitä. Toiset meistä ovat korkeasti koulutettuja ja työssäkäyviä veronmaksajia, toiset voivat olla työttömiä, alkoholisoituneita tai jopa rikollisia, aivan kuten valtaväestössäkin.


Teksti: Harri Lindell ja Mika Männistö
Kuva: Matton