Mielestäni talouden jatkuva kasvaminen on mahdoton yhtälö, emme voi kuluttaa joka vuosi aina vain enemmän, eikä se ole tarkoituksenmukaistakaan. Kasvuihanteen tavoittelu vie meidät lopulta tuhoon. Jotkut muistavat seitsemän kuoleman syntiä, joista yksi on ahneus.

Markkinatalous syöttää meille kaikille omaa viestiään, joka kuuluu: osta lisää ja kuluta paljon. Maamme köyhiin tämä kulutusmanipulointi ei onnistu, heillä ei ole millä kuluttaa. Kansamme on jakautunut kahtia, köyhiin ja hyvin toimeentuleviin.

Markkinamekanismit manipuloivat meitä käyttäytymään niiden haluamalla tavalla. Raha vaihtaa kaupassa omistajaa, ja lopulta päätyy rikkaan miehen pohjattomiin laareihin. Mielestäni hyvinvointi ei ole talouden indikaattoreilla mitattavissa oleva asia. Monesti ihmisten hyvinvointi jopa huononee kun taloutemme kasvaa. Raha ei tuo hyvinvointia. Hyvinvointi on käsite, joka pitää uudelleen ymmärtää. Juoksemme kulutuksen lavealla tiellä harhaan, kun luulemme löytävämme hyvinvoinnin rahan avulla. Kapea tie, jonka päässä on hyvinvointi, saavutetaan ilman ahneutta.

Hallituksemme strutsit

Käytämme maailmanlaajuisesti pelkästään mainostamiseen yli 400 miljardia. Tällä rahasummalla voisimme poistaa köyhyyden kokonaan, ruokkia nälkäiset ihmiset, antaa heille puhdasta vettä juotavaksi ja järjestää perusterveydenhuollon. Suomi mukaan lukien eurooppalaiset kuluttavat kolme kertaa enemmän kuin luonto tuottaa. Amerikkalaisten kulutus on vielä huikeasti enemmän.

Vuosittain sademetsää kaatuu noin 26 000 neliökilometriä. Maapallon keuhkot yskivät. Kalakannat ehtyvät liikakalastuksen vuoksi, meret eivät tuota ruokaa yhtä paljon kuin aiemmin. Erään arvion mukaan jopa neljännes elintarvikkeista päätyy kauppojen hyllyiltä roskiin. Ilmassa lentää 70 000 lentokonetta vieden rikkaiden ihmisten tavaroita ja ihmisiä paikasta toiseen. Meitä ihmisiä on tällä hetkellä noin 6,5 miljardia, vuonna 2050 meitä arvioidaan olevan 9 miljardia. Nykypoliittisella epäoikeudenmukaisella jakoperusteella ruoka ja puhdas vesi ei riitä kaikille tälläkään hetkellä.

Hyvinvointimme voi mielestäni kasvaa, mutta se ei voi kasvaa kulutusyhteiskunnan viitoittamalla jatkuvalla talouden kasvulla.

Suomen hallituksessa on strutseja, jotka laittavat päänsä maan alle piiloon, he eivät halua nähdä tai kuulla totuutta. Maamme politiikka on rikkaan miehen politiikkaa, köyhät ovat unohtuneet. Kestävän kehityksen ja todellisen hyvinvoinnin sijasta meillä vallitsee kylmä rahaan perustuva markkinatalous, kuten maailmassa yleensäkin, tyypillistä keskustalaista ja kokoomuspolitiikkaa. Sama bruttokansantuotteiden kasvusokeus vallitsee valitettavasti monessa muussakin teollistuneessa maassa. Teollisuus kuiskii päättäjien korviin että kasvua pitää saada. Kuluttaa ja tuottaa pitää enemmän ja tehokkaammin kilpailukyvyn kiristyessä.

Kalkkuna ja kiitospäivä

Aamulla kun katsot peiliin, ja olet sinut oman peilikuvasi kanssa, olet löytänyt aineetonta hyvinvointia. Sopusuhtainen hiilijalanjälkesi lisää hyvinvointia ilman, että talous kasvaa. Markkinamekanismien ulkopuoliset ihmisarvot luovat kestävän kulutuksen kautta hyvinvointia. Kiireettömyyttä ja suhdetta luontoon, rakkautta ja välittämistä, näitä asioita tarvitsemme. Toisistaan välittäminen, kunnioittaminen on hyvinvoinnin perusta. Köyhyyden poistaminen ja ihmisten tasa-arvoisuus on myös aineetonta hyvinvointia, joka vaatii ihmisten keskinäistä jakamista. Vapaa-ajan lisääminen pitkien työpäivien sijaan on arvoaikaa, joka mahdollistaa hyvinvointia.

Nyt tarvitaan arvojohtajia, jotka uskaltavat tehdä rohkeita päätöksiä lamassa rämpivässä yhteiskunnassamme. Nyt on aika Perussuomalaisten ottaa valta eduskunnassa ja tehdä rohkeita arvopäätöksiä. Kysymys kuuluu, onko meillä enää aikaa tehdä muutoksia? Muutos vaatii kolmesta viiteen sukupolvea, iskeekö luonto rajusti sitä ennen? Toivottavasti emme ole kuin hyvän olon tunteeseen tuuditettu kalkkuna. Kalkkunalle tuodaan ruokaa ja juomaa, annetaan lämpöinen hyvin valaistu asunto. Eräänä aamuna kalkkunan elämä muuttuu radikaalisti, kun tulee kiitospäivän aika.

Harri Lindell