ARTIKKELIT
Kiivastuminen vei pakkohoitoon
Uusikaupunkilaiselle eläkeläiselle Matti Vainiolle selvisi raskaamman kautta, että malttinsa menettäminen väärässä paikassa saattaa olla kohtalokasta. Vaimonsa omaishoitajana toimineella Vainiolla oli takanaan kolmen kuukauden erittäin raskaat koettelemukset paksusuolen syöpäleikkauksineen, kun hän sattui pyytämään väärästä paikasta apua tukisukkien vetämiseen.
Vainiolle oli makuullaolon johdosta kertynyt nestettä ja turvotusta alaraajojen alaosiin, jonka hoitamiseksi ortopedi suositteli tukisukkia. Suurien tuoreiden leikkaushaavojen takia hän ei kuitenkaan itse voinut vetää niitä jalkaan ja pois. Vainio olisi kuitenkin saanut nämä palvelut korvauksetta Uudenkaupungin terveyskeskuksesta, ja gastrokirurgian erikoislääkärin Pirita Varpen lausunnon mukaan hän oli täysin kykenevä jatkamaan vaimonsa omaishoitajana.

Matti Vainion hoitosuunnitelmasta vastaava viranhaltijaryhmä oli toista mieltä ja halusi keskeyttää hoitopalkkion maksamisen jaksolla 30.7.-9.8.2007. Tästä suivaantuneena Vainio tuli tarkoittamattaan lausahtaneeksi joitain harkitsemattomia sanoja, jonka seurauksena sai pakkolähetteen psykiatriseen hoitoon elokuussa 2007.

Ammattilaiset totesivat terveeksi

Lyhyen hoitojakson aikana osastonlääkäri Katja Korhonen totesi Matti Vainion täysin terveeksi, asialliseksi ja orientoituneeksi, eikä löytänyt hänestä epätoivon merkkejä sen enempää kuin itsemurhataipumuksiakaan. Viranhaltijat kuitenkin käyttivät Korhosen lausunnosta kohtaa, jossa todettiin, ettei Vainiolta löytynyt ”avointa” psykoottisuutta, perusteena omaishoitotuen keskeyttämiseen mainituksi ajankohdaksi.

Psykiatrian erikoislääkäri Jukka Penttisen mukaan ”avoin psykoottisuus” on kuitenkin vain psykiatrisen kielenkäytön termi, joka tarkoittaa nimenomaan, ettei potilaassa ole havaittavissa psykoottisuutta, eikä sen perusteella tule epäillä mitään ”piilevääkään” psykoottisuutta.

Todistaakseen mielenterveytensä Vainio joutui nyt hakemaan lisää ammattilaisten lausuntoja. Psykiatrian erikoislääkäri Jukka Penttinen Turun Psykiatripalvelusta ja psykologi Kauko Wuorinen totesivat kummatkin Vainion muun muassa rauhalliseksi, asialliseksi, huumorintajuiseksi, älykkääksi ja ennen kaikkea täysin terveeksi. Neurologian erikoislääkäri Erkki Säkö ei hänkään löytänyt Vainiosta mitään keskushermostosairauteen tai muistihäiriöön viittaavaa.

Vääristelyä ja vääriä tulkintoja

Näiden asiantuntijalausuntojen kanssa Vainio valitti päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen. Turun hallinto-oikeus kuitenkin piti voimassa Uudenkaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen hoitopalkkion keskeyttämisestä. Hallinto-oikeuden päätöksessä takerruttiin nimenomaan edellä mainittuun ”avoimeen” psykoottisuuteen sekä viranomaisten väitteisiin, joiden mukaan Vainio on ”toistuvasti” ”säännöllisillä kotikäynneillä” uhannut ”tappaa itsensä ja puolisonsa”, mikäli ei saa omaishoidon tukea ja kaikkia haluamiaan palveluja.

Vainion itsensä mukaan niin ”säännölliset kotikäynnit” kuin ”toistuvat itsemurhauhkauksetkin” olivat suuresti liioiteltuja – kotikäyntejä oli edeltävän viiden vuoden aikana ollut yhteensä kaksi ja ”toistuvat itsemurhauhkaukset” rajoittuivat Vainion tuona yhtenä kertana kiivastuksissaan lausumiin sanoihin, joissa hän ei missään vaiheessa uhannut sen enempää laajennetulla kuin tavallisellakaan itsemurhalla, viittasi vain lähdön aikaistamismahdollisuuteen, jos vanhusten huono kohtelu viranomaisten taholta tällä lailla vain jatkuu ja pahenee.

Onnellinen päätös

Vainiot eivät vielä lannistuneet, vaan valittivat asiastaan vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jossa Turun hallinto-oikeuden sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan asiassa tekemät päätökset viimein purettiin päätöksellä 10.3.2010. Perusteena todettiin muun muassa Turun hallinto-oikeuden johtopäätöksissä olleen se virheellinen lähtökohta, että se on käytännössä nojannut täysin keskeytyspäätöksen tehneiden viranomaisten lausuntoihin – siis juuri niiden viranomaisten, joiden toiminnan oikeellisuutta oli tarkoitus tutkia.

Korkein hallinto-oikeus ei pitänyt uskottavana sitäkään, että Matti Vainion kelpoisuus omaishoitajaksi olisi tuona lyhyenä jaksona väitetyllä tavalla heikentynyt, jos hän kerran kelpasi omaishoitajaksi ennen keskeytysjaksoa ja sen jälkeen. Kaupunki ei myöskään järjestänyt Paula Vainiolle minkäänlaista muuta omaishoitoa keskeytysajalle, vaan Matti Vainio toimi tosiasiassa vaimonsa omaishoitajana tuonkin ajan – kaupunki ei vain korvannut sitä.

Teksti: Mika Männistö

Julkaistu 14.04.2010 klo 07:10