Opintovaatimusten yhä kasvaessa, opintoaikojen edellytetään lyhentyvän. Aiemmin 7-8 vuotta kestäneet opinnot pitäisi tutkinnonrakenneuudistuksen mukaan suorittaa viidessä vuodessa. Kovan karsinnan selvittäneet opiskelijat joutuvat tekemään jopa 14 tunnin päiviä selvitäkseen opinnoissa. Opittavaa piisaa ja erilaisia kursseja tai luentoja pidetään aamusta iltamyöhään saakka.

Yliopistomaailma on yksilökeskeinen ja pahimmillaan eristävä. Talousvaikeuksien pukatessa opiskelijan päälle, vaativiin opintoihin on vaikea yhdistää työntekoa, jos töitä ylipäätään saa. Opintojen jälkeisessä tulevaisuudessa odottaa lopulta epävarmuus työn saamisesta ja työttömyyden uhka.

Peruskoulusta eläkeläiseksi?

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tekemän selvityksen mukaan useampi kuin joka neljäs korkeakouluopiskelija kokee jonkinasteisia psyykkisiä vaikeuksia. Kelan tilastojen mukaan psyykenlääkkeitä käyttävien 15 - 29-vuotiaiden määrä on karkeasti ottaen tuplaantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja mielenterveyseläkkeellä Suomessa on noin 20 000 alle 35-vuotiasta henkilöä. Vakavin uhka on niillä, jotka eivät koskaan pääse edes opintoputkeen tai keskeyttävät toistuvasti.

Ilmeisesti nuorten psyykkisiä ongelmia ratkotaan liiaksi lääkkeillä, vaikka häiriöt, valvominen, ylirasitus, masennus ja ahdistuneisuus olisivat monasti ehkäistävissä elintapojen muutoksella. Tuskinpa henkistä hyvinvointia saavutetaan ilman sosiaalista ja fyysistä hyvinvointia. Jokseenkin kolmannes vuorokaudesta tulisikin olla opiskelua tai työtä, kolmannes lepoa ja kolmannes vapaa-aikaa harrastuksineen. Eväät jaksamiseen eivät välttämättä aina ole monimutkaiset ja arjen sujuminen voi mahdollistaa elämässä kaiken muunkin sujumisen.

Yhteiskuntamme on käynyt perin sairaaksi ja sen arvot ovat pahasti väärällään. Työurien pidentämisen nimissä nuoret halutaan nopeammin työelämään, mutta käytännössä yhä useampi sairastuu ja syrjäytyy työelämästä pitkäksi aikaa tai lopullisesti. Nykymeno ei tarjoa enää tilaa elämänmakuiselle elämälle.

Nuorten pitäisi päästä kypsymään myös ihmisinä. Opintojen tulisikin kestää mieluummin vähän pidempään, eivätkä ne saisi olla pelkkää pänttäämistä, vaan myös sosiaalisen vuorovaikutuksen oppimista. Sen lisäksi elämää olisi oltava myös opintojen ulkopuolella, niin ettei koko nuoruus jäisi elämättä.