Puheissa suomalaista köyhyyttä on torjuttu aiemminkin. Aikoinaan ns. Nälkäryhmä esitti, että vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeisen hallituksen tulisi laatia ohjelma köyhyyden torjumiseksi. Esitys toteutuikin Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa. Köyhyys on kaiketi mainittu kaikissa myöhemmissäkin hallitusohjelmissa.
2000-luvun alussa  räätälöitiin köyhyyspaketteja, joilla pyrittiin kohdistamaan apu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi. Paketit olivat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vastaisia toimenpideohjelmia, joita toteutettiin vuosina 2001, 2005 ja 2006. Köyhyyspaketit olivat kuitenkin mittakaavaltaan sitä luokkaa, ettei niillä juuri köyhyyttä helpotettu.

Viimeksi kovat odotukset kohdistuivat valtioneuvoston vuonna 2007 asettamaan Sata-komiteaan, jonka tehtävänä oli laatia hallitusohjelman mukaisesti ehdotus sosiaaliturvan kokonaisuudistuksesta. Hallitusohjelman mukaan uudistuksen tavoitteena oli työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Komitean loppumietinnössä köyhyyden torjuminen ei esiinny keskeisenä päämääränä.

Tarpeellista on, että köyhyydestä puhutaan, mutta vähäosaisen tilaa ei pelkillä puheilla paranneta. Riittäviä konkreettisia toimia tarvitaan ja jotta niihin päästäisiin, täytyisi löytyä niitä jotka kuuntelevat ja ovat valmiita tekoihin. Tilausta on.

Jo joutui armas aika

Suvivirren sanoihin kiteytyy useimmilla meillä vahvoja muistoja kouluajoilta. Kevätjuhlan tunnelmaan pääsen itsekin yhä mukaan vanhemman roolissa. On sykähdyttävää tajuta, miten nopeasti kaikki onkaan käynyt, äsken vielä pieni koululainen on valmistunut. Takana on vaativa uurastus, edessä kesä, vapaus, armeija, opiskelu, elämä. Toivon kaikkea hyvää Suomen nuorille.

Vaikka koulut olisi jo käytynä, suvivirsi on hyvä kesäajatuksiin virittäjä elämänkoululaisellekin. Annetaan soida.


Ossi Sandvik