Näin alkaa työpäiväni viidesti viikossa Brysselissä, Timo Soinin harjoittelijana. Parlamentin arki koostuu erilaisista viikoista, jotka on merkitty kalenteriimme värikoodein.

Punainen tarkoittaa istuntoviikkoa Strasbourgissa Ranskassa, jonne 12 kertaa vuodessa siirtyy koko Brysselin porukka avustajineen, virkamiehineen, tulkkeineen pitämään huolta että MEPeillä (Member of European Parliament) on kaikki tarvittava myös siellä. Arviolta noin 200 miljoonaa euroa vuodessa kustantaa tämä lysti, eikä asiaan ole tulossa muutosta.

Kyseinen järjestely on jäänne toisen maailmansodan jälkeisistä ajoista, arvovaltakysymys, jotta Ranskakin saa palansa kunniakakusta, eihän parlamenttia voi vain Belgiaan sijoittaa! Jatkuva liike Brysselin ja Strasbourgin välillä on kuormittavaa kaikille, mutta näin se nyt vaan on ja pysyy. EU on puhunut.

Muut värit kalentereissamme merkitsevät mm. kotimaa- , ryhmätyöskentely tai komiteaviikkoa. Elämä parlamentissa jaksottuneekin näiden mukaan. Me harjoittelijat ja avustajat työskentelemme toimistoissamme tehden pohjatyötä, valmistellen raportteja, sopien tapaamisia ja hoitaen muuta hallinnollista puolta. Mepit kiirehtivät kokouksiin, tapaamisiin, haastatteluihin ja keskittyvät poliittiseen työhön.

Kaiken kaikkiaan työntekijät täällä elävät tiettyä toistuvaa syklitettyä elämää, johon kuuluu paljon sähköistä viestintää mutta myös perinteistä paperityötä. Onkin erikoista huomata, kuinka konservatiivinen ja suomalaiselle vanhanaikainen hallintotapa täällä vallitsee. Mallihan on Ranskan mallin mukainen, pitkäikäisellä valtiolla on vahvat perinteet mutta hidas muuntautumiskyky, tämä näkyy siis myös parlamentin toimintatavoissa. Esimerkiksi langatonta nettiä ei talosta löydy. Osuvaksi motoksi toimistossamme onkin muotoutunut: "Me tulemme tulevaisuudesta, me tulemme Suomesta".

Brysselissä työ on elämäntapa, parlamentin ja muiden instituutioiden työntekijät viettävät työpäivän jälkeistä vapaa-aikaansakin usein enemmän tai vähemmän muodollisissa työtehtävissä.

Työpäivä alkaa myöhemmin kuin Suomessa, ennen aamu kymmentä ei tapahdu paljon mitään, mutta iltaa venytetäänkin sitten pitkälle yli kuuden. Osa kokouksista voikin alkaa vasta klo 19 jälkeen. Myös lounastauko on pyhä, ja kaikki toimistot ovatkin kiinni klo 12-14 välillä, jolloin on turha yrittää saada virallisia asioita hoidetuksi.

Työote on rennompi, välillä poiketaan kahvilla ja rupatellaan monesti tosin työkeskeisistä asioista ja sitten taas jatketaan toimistolla. Suomalainen työmentaliteetti on tehokkaampi, työt aloitetaan aikaisin aamusta ja niitä paiskitaankin sitten rivakalla otteella klo 17 saakka jolloin lähdetään perheen pariin. Täällä ei tuohon aikaan vielä olla päästy päivässä vielä lainkaan kotiinlähtö vaiheeseen. Asiat hoituvat hitaammin ja suomalaisen onkin varattava aimo annos kärsivällisyyttä matkatessaan tähän EU:n kotikaupunkiin, sillä Belgialla on muutenkin erilainen tapa toimia. Byrokratiaa, hitautta, epäsäännöllisyyttä... Suomi on kaiken jälkeenkin yksi maailman parhaiten toimivista maista.

Aiemmat ajatukseni EU:sta ovat Brysselissä vahvistuneet

Suomi haki jäsenyyttä Euroopan yhteisöön mutta mielenkiintoista on, että jäsenyys alkoi Maastrichtin sopimuksen jälkeisessä Euroopan Unionissa 1995. Tämän jälkeen Euroopan unionia on pitänyt kehittää ihmisten yhteisönä, käytännössä kehitys on kuitenkin merkinnyt virkamiesten Euroopan kehittymistä.

Keskeinen ongelma on demokrativaje. On ilmeistä, että Euroopan unionissa on kehkeytynyt hiljainen prosessi kohti liittovaltiotyyppistä tulevaisuutta. Unionissa on monia yhteisiä lakeja, jotka on säädetty unionin tasolla ja viety kansallisiin käytäntöihin. Tällaiset federatiiviset piirteet edellyttäisivät avointa keskustelua unionin todellisesta muodosta tai integraation suunnasta. Mielestäni yhteistyö niin kutsutuilla matalamman politiikan (esim. kauppa, terveys ja rikollisuus) alueilla on eduksi, yhteinen auktoriteetti tietyissä asioissa voi toimia mutta se ei saa vaarantaa valtioiden itsenäistä päätäntävaltaa. Tämä tarkoittaa käytännössä että ylikansallinen yhteistyö tarkoin valituilla taloudellisilla ja teknisillä alueilla on kaikkien etu.

Nykyään kun EU:n perustuslakisopimus, jota nykyään Lissabonin sopimukseksi kutsutaan, on hyväksytty kaikissa EU:n jäsenmaissa, tekee sopimus käytännössä EU:sta liittovaltion.
Liittovaltiollamme on mm. oma presidentti, ulkoministeri ja oikeushenkilöys, jonka turvin EU kykenee tekemään itsenäisesti sopimuksia jäsenmaidensa nimissä.

Sen seurauksena myös Suomen kansallinen itsemääräämisoikeus on heikentynyt. Suurimpien jäsenmaiden ja EU-parlamentin valta on kasvanut.
Perussuomalaisten mielestä EU:sta ei tule muodostaa ylikansallista ja epädemokraattista liittovaltiota. Parhaimmillaan EU on kansainvälinen yhteistyöelin, joka mahdollistaa kansanvallan ja takaa silti vapaan kaupankäynnin sekä maidenvälisen rauhan unionissa.

Kreikan tilanne ja euron valuuttakriisi pistävät kaikki koville, nähtäväksi jää kuinka asioihin EU:n kabineteissa suhtaudutaan, todennäköistä on kuitenkin että integraatiota syvennetään. Perussuomalaiset ovatkin tärkeässä roolissa muistuttaessaan että myös erilainen Eurooppa on mahdollinen, yhteistyötä tarvitaan aina, mutta on mietittävä tarkkaan millä alueilla maiden samankaltaistaminen on järkevää. Tärkeää olisi ottaa huomioon jokaisen maan erityislaatuisuus, historia, kulttuuri ja luonne, sekä erityisesti yhteiskuntarakenne. Syvä integraatio ja federalistinen suuntaus ei ole paras mahdollisuus Euroopan kannalta. Meidän on suotava mahdollisuus yhteistyöhön niin, että huomioimme eurooppalaisten kansallisetkin toiveet.

Mitä kokemuksesta Euroopan Parlamentista eniten jäi mieleen?

Kansainvälisessä työssä alkaa ymmärtää omaa maanosaansa paremmin, Eurooppa rupeaa hahmottumaan kuin huomaamatta, ymmärtää jokaisen kansakunnan erityispiirteitä ja historiaa. Espanjan nuorisotyöttömyyttä, Kreikan romahtamista, Saksan ja Ranskan ylivaltaa, EU:n hankaluutta, valuuttakriisiä... samaan aikaan tulivuori syöksee tuhkaa ja Suomen politiikka on sekaisin. Olemme toki selvinneet vaikeammistakin ajoista. Euroopan aurinko nousee… Mutta koska ja ennen kaikkea miten?


Tiina Elovaara