Lauluja on laulettu ja jokunen puhekin pidetty ydinvoimasta ja sen lisärakentamisesta. Osa puhujista ja viimetietojen mukaan myös ainakin yksi päättäjistä on ollut asiassa jäävi – istunut ikään kuin kahdella tuolilla. Tämä ei kuitenkaan näytä tahtia haittaavan, sillä erittäin tarmokas ja omien sanojensa mukaan reilun metrin verran lihaa ja luuta oleva ministeri Pekkarinen jyrää puolta pidemmät ydinvoiman vastustajat mennen tullen ja puuhaa pontevasti Suomeen kahta uutta ydinvoimalaa. Koko ei aina kerro voiman ja energian määrää.

Yleisesti on tiedossa että ydinvoimalat tuottavat erittäin tehokkaasti sähköä. Valitettavasti sähkön tuottamisen vastapainona syntyy myös monenlaisia jätteitä ja päästöjä, joiden jatkokäsittely ja sijoittelu on myös puhuttanut pitkään.

Jätteistä julmin ja päästöistä pahin on voimalan käytetty radioaktiivinen polttoaine. Se on erittäin vaarallista ja tämän vuoksi säilöttävä maan alle vähintään 500 metrin syvyyteen. Radioaktiivisen polttoaineen lisäksi syntyy myös vähemmän vaarallista keski- ja matala-aktiivista jätettä, joka  voidaan säilöä 60-110 metrin syvyyteen. Lievimmästä päästä ovat voimaloiden lauhdevedet, jotka kierrätetään suoraan mereen.

Suomi hoitaa omat ydinjätteensä

Meille suomalaisille on itsestään selvää, että me tulemme hoitamaan omat jätteemme. Ydinjätteitämme varten on jo louhittu ja louhitaan edelleen tunneleita ja onkaloita.

Suomen lisäksi myös monissa muissa EU maissa tuotetaan ydinsähköä. Kaikilla voimaloilla on samanlaiset päästöt ja samanlainen tarve ratkaista ydinjätteiden sijoitus.

Meidän suomalaisten ei kuitenkaan pidä tuudittautua siihen uskoon että se mikä on selvää meille, on samalla tavalla selvää myös muille kansoille.

Eurooppalaisia pohdintoja

Todennäköisesti jossain Keski-Euroopassa katsellaankin Suomen karttaa ja erityisesti Olkiluodon seutuja, ja pohditaan mahdollisuutta kuljettaa ja loppusijoittaa Eurooppalaisten voimaloiden ydinjäte Suomen kallioperään.

Uskon että pohtijoilla on tiedossaan Suomen ydinenergialain 1 Luvun 6b pykälä jossa mainitaan; ”Ydinjätteitä, jotka ovat syntyneet muualla kuin Suomessa tapahtuneen ydinenergian käytön yhteydessä tai seurauksena, ei saa käsitellä, varastoida tai sijoittaa pysyväksi tarkoitetulla tavalla Suomessa”

Tämä pykälä näyttää kieltävän käytetyn ydinpolttoaineen tuonnin Suomeen. Jos pohtijoilla on tämä lainkohta tiedossa, heidän tiedossaan todennäköisesti on myös se, että EU:n ylikansallisilla laeilla on tarkoitus syrjäyttää kansallisia lakeja. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Tästä meillä suomalaisilla on jo kokemusta mm. autoverotuksen yhteydessä.

Karttaa katsellessa pohdiskeltaneen myös sitä, mitä merkitsee aivan EU:n ydinperiaatteisiin kuuluva tavaroiden vapaa liikkuvuus jäsenmaiden sisällä. Onko käytetty ydinpolttoaine ”tavaraa” jota on voitava vapaasti liikutella EU:n alueen sisällä ilman, että jonkun EU:n jäsenmaan kansallinen laki liikuttelun estää.

Mielenkiintoisia kysymyksiä ja vielä mielenkiintoisimmiksi kysymykset tekee se, että nyt ei enää puhutakaan pelkästään siitä, miten me suomalaiset tulkitsemme omaa lakiamme, vaan tähän tulkintaan ovat oikeutettuja myös muut EU maat ja erityisesti Saksa, sillä saksalainen energiajätti E.ON omistaa mm. Karhu Voima Oy:n, joka puolestaan omistaa osuuden Teollisuuden voimasta.  

Sattumaa tai ei, mutta tarmokas ministeri Pekkarinen on parhaillaan puuhaamassa Teollisuuden voimalle lupaa rakentaa uusi ydinvoimala ja ydinjätteen loppusijoituspaikka Olkiluotoon.

Kuinka menetellään tilanteessa, jossa E.ON ilmoittaa tuovansa osan jonkun toisen ydinvoimalansa käytetystä polttoaineesta Olkiluotoon ja sijoittavansa sen tytäryhtiönsä Karhu Voima oy:n osittain omistamaan luolastoon.
Luonnollisesti asiasta neuvotellaan. Näissä neuvotteluissa meille suomalaisille ei enää riitä pelkkä torjuntavoitto, vaan nyt vaaditaan jo täysi tyrmäys.


Reijo Hongisto
Vimpeli