Perussuomalaiset ovat ensimmäisenä Suomessa kyseenalaistaneet ”kaikille rajat auki” -maahanmuuttopolitiikan. Tälle linjalle on ollut eri puolueissa tungosta. Jopa ”maassa maan tavalla” -iskulauseemme on kelvannut suoraan kopioitavaksi. Maahanmuuttopolitiikkamme ei ole ulkomaalaisvastainen, mutta asettaa joitakin reunaehtoja liialle suvaitsevaisuudelle. Eduskuntavaaliohjelmassa tullaan tätäkin asiaa käsittelemään yksityiskohtaisemmin.

Meillä on toimiva avioliittolaki, joka perustuu ”normaaliin” naisen ja miehen väliseen avioliittoon. Ainakin omasta mielestäni myös tämä osio tulisi sisällyttää eduskuntavaaliohjelmaamme. Meidän pitää uskaltaa selkeästi sanoa oma kristillinen käsityksemme avioliiton tarkoituksesta ja sen pyhyydestä. Siinä ei tarvita mitään sukupuolineutraaleja nyansseja. Tässäkin asiassa me voimme selkeästi erottua vasemmiston, vihreiden ja kokoomuksen sekä nykyisen keskustalaisen pääministerin maailmoja syleilevästä kaikki hyväksyvästä linjasta. Jokainen ihminen, erilainenkin pitää hyväksyä, mutta ei erilaisuutta saa korostaa erillislakeja tekemällä, jos ei kysymys ole sairaudesta tai vammasta?

Uskonnonopetus tulee säilyttää nykyisellään

Vihreät ja vasemmisto ovat usein esittäneet kouluille uskonnonopetuksesta luopumista. Samaan kuoroon yhtyi viime kesän kokoomuksen puoluekokous kokoomuslaisen opetusministerin johdolla.

Onko meillä joku asia mennyt vikaan, kun meillä kouluissa lähes vanhimpana opetusaineena taitaa olla uskonnonopetus? Viime vuodet ovat uskonnonopetusta muuttaneet ja vähentäneet ja seuraukset näkyvät, näin väitän, yleisesti moraalin rappeutumisena. Tässäkin on Perussuomalaisilla oltava oma selkeä kanta. Lähes jokainen kansa ja kansakunta on sidoksissa ja tukeutuu johonkin valtauskontoon. Meillä se on luterilainen usko eri väreissään. Meillä tulee olla valta ja oikeus oma uskontomme pitää ja sitä opettaa sukupolvelta toiselle!

Eläkeiän nostaminen

Eläkeiän nostaminen tulee varmasti esille heti eduskuntavaalien jälkeen. Ainakaan nykyisten hallituspuolueiden mielestä Suomessa ei ole varaa päästää eläkkeelle ihmisiä ennen kuin lähes seitsemänkymppisinä. Työvoima loppuu, näin meitä pelotellaan (samaan pelotteluun perustuu työvoiman tuonti ulkomailta). Kuitenkin meillä on varaa pitää 300 000 ihmistä työttömänä, joista nuoria lähes kolmasosa! Tässä kohtaa nykyiset hallituspuolueet ovat pahiten epäonnistuneet. Kaikki tarmo on käytetty siihen miten eläkeikää voitaisiin nostaa, kun olisi pitänyt tehdä työtä nuorten saamiseksi työelämään. Kun nuoret ja muut työhön halukkaat on työllistetty, alettakoon sitten keskustelu mahdollisen työvoimavajeen täyttämisestä!

Olemmeko populisteja?

Itse hieman vierastan populismi-sanaa politiikassa, vaikka se puolueessamme mielletäänkin käyttökelpoiseksi poliittiseksi suuntaukseksi. Populismia voidaan käyttää hyvän asian edistämiseen, mutta myös härskin valtapolitiikan välineenä. Ehkäpä paras esimerkki tällaisesta käytöstä oli ministeri Hyssälän (kepu) muutama vuosi sitten lupaama eläkekorotus, 300 euroa kuukaudessa. Eläkkeet taisivat nousta sen lupauksen seurauksena muutaman euron kuukautta kohti. Hyssälä sai tästä palkkioksi Kelan pääjohtajan paikan!
Ehkä Perusuomalaisten pitäisi puhua reaalipopulismista. Esitetään sellaista mikä on käytännössä toteuttamiskelpoista.

Perussuomalaiset voivat hyvällä omallatunnolla luvata alimpien eläkkeiden nostoa n. 900 – 1 000 euroon kuukaudessa. Sen eläkerahastojen talous hyvin kestää, kun viisaasti eletään. Tuokin summa on vielä alle EU:n määrittelemän köyhyysrajan. Ns. takuueläke, joka näyttävästi tuodaan esiin juuri ennen ensi kevään eduskuntavaaleja tulee olemaan suuri bluffi monelle eläkkeensaajalle. Heikoimmassa asemassa olevat eläkeläiset, jotka osan tuloistaan saavat tällä hetkellä erilaisina sosiaalisina tukina, eivät paljonkaan takuueläkkeestä hyödy. Tukia leikataan vastaavasti tulotason noustessa.

Kuntapolitiikkaan vaihtoehtoja

Kuntapolitiikassa Perussuomalaiset ovat usein puhuneet virkamiesvallan kasvusta. Nyt myös tutkijat ovat tulleet samaan tulokseen.

Mitä enemmän rakennetaan erilaisia hallinnollisia yhteistyöelimiä, sitä kauemmaksi päätösvalta luottamushenkilöiltä ja kuntalaisilta karkaa. Virkamiesvalta on useimmissa kunnissa politisoitunut hyvinkin ”samansuuntaiseksi”. Rakennettaessa ylikunnallisia yhteistyöelimiä tämäkin valta korostuu, kun luottamushenkilötkin ”sattumalta” ovat valtapuolueiden edustajia. Järkevällä virkamieshallinnon karsimisella päästään nopeammin ja taloudellisesti parempaan lopputulokseen kuin uusia järjestelmiä rakentamalla.

Kuntaliitokset voivat olla ratkaisu joissain tapauksissa. Niissäkään ei voida osoittaa mitään väestöön tai alueisiin liittyvää ”ainoaa oikeaa” suuntaa. Niin kauan kuin kunta taloudellisesti pärjää ja pystyy tuottamaan kuntalaisten tarjoamat palvelut kohtuukustannuksin, ei valtiovallan tule puuttua pakkokeinoin kunnan olemassaoloon!

Valtiovallan tulee huolehtia omasta osuudestaan myös kuntapolitiikan osalta. Erikoissairaanhoidon säilyttäminen kuntien vastuulla eriarvoistaa kuntia. Yhteiskunnan tulee yhteisvastuulla huolehtia sairaistaan ja vammaisistaan niin, että hoito on yhtä tasokasta asuit sitten Utsjoella, Helsingissä tai jossain sillä välillä. Sama myös vanhustenhoidon osalta. Vanhusten määrä ei jakaudu tasaisesti eri kuntien kesken. Näin ollen eivät myöskään vanhustenhoidon kustannukset. Näitäkään epätasaisia kustannuksia ei tule jättää pelkästään kuntien vastuulle. Tärkeintä on turvata kaikille inhimillinen hoito asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta.


Reijo Ojennus
Oikeutta Eläkeläisille ry:n puheenjohtaja
Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin pj.