Maataloustuotantomme vähenisi noin 12 prosenttia ja elintarvikkeiden jalostus supistuisi noin 7 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Pääosan supistuksista sanottiin johtuvan EU:n kansallisen maatalouspolitiikan muutoksista ja maitokiintiöistä luopumisesta.

Uutinen pysäytti ja voin sanoa että jopa järkytti, sillä olin juuri sytyttänyt grilliin tulet ja lautasella odotti marinoitua kotimaista viljapossua. Vaimo oli valmistanut salaatin kotimaakunnan kurkuista ja tomaateista. Lämpimästä säästä huolimatta juoksivat kylmät väreet pitkin selkää.

Minä haluan

Odottelin hiilien hehkumista ja mietin että minä haluan syödä joka päivä mahdollisimman terveellistä ja puhdasta ruokaa.

Minä haluan syödä lähiruokaa, jota ei ole kuljetettu satoja taikka pahimmassa tapauksessa jopa tuhansia kilometrejä ennen kun eväs on pöydässäni.

Minä haluan pitää maaseutumme asuttuna ja elinvoimaisena.

Minä ajattelen että maanviljelijät ja karjatilalliset ovat maaseudulle kuin ruodot kalalle; niiden ympärillä on koko kala. Maanviljelijöiden ympärillä on koko maaseutu.

Maaseutumme säilyy elinvoimaisena ja asuttuna jos me kuluttajat käytämme kotiseutumme palveluja ja tuotteita. Maanviljelijät ja karjatilalliset – samoin kuin me muutkin – pyörittävät toimintojaan ja rakentavat täällä elämäänsä. Rakentamista tapahtuu ihan konkreettisestikin.

Rakennuskohteet kilpailutetaan ja usein vielä aivan vereslihalle. Näiden, lähes tappiolliseksi laskettujen urakoiden työmailla kävelee joukko ulkomailta tulleita työntekijöitä. Julkisuudessa vilahdelleiden tietojen mukaan osalle maksetaan palkkaa vain noin 600 euroa kuukaudessa. Suomalaiselle timpurille on työehtosopimuksen mukainen palkka ja lakisääteiset sivukulut huomioiden maksettava moninkertainen määrä.

Jokainen ymmärtää että kilpailuasetelma ei ole reilu ja oikeudenmukainen.
Urakoitsija yrittää ottaa katetta sieltä mistä saa, eli työntekijöiden palkasta, koska urakka on muuten kilpailutettu aivan alakanttiin. Ei ole reilua peliä kotimaista työntekijää kohtaan.

Minun mielestäni tellingeillä pitää kiikkua naapurin timpuri taikka ainakin kotikylän kirvesmies. Näin toimien eurot jäävät kiertämään mahdollisimman lähelle. Jokainen hyödyttää toimillaan naapuriaan. Kotikylä ja koko maaseutu pysyy elinvoimaisena ja asuttuna.

Tilakokojen suurentaminen ei ole oikotie onneen

Kaikille on selvää, että maanviljelijämme eivät voi kilpailla ainakaan satokauden pituudella ja sadon määrällä. Syy ei ole viljelijässä vaan auringossa. Tätä voi verrata vaikkapa siihen kotimaiseen timpuriin ja ”harmaaseen tuontiin”. Kilpailuasetelma ei ole reilu.

Kotimainen viljelijä ja maidontuottaja voi kuitenkin erittäin menestyksekkäästi kilpailla tuottamansa ravinnon laadulla ja ennen kaikkea sen puhtaudella. Meillä ovat maailman puhtaimmat raaka-aineet. Niitä ei ole kyllästetty hyönteis-, rikkaruoho-, home- ja muilla torjunta-aineilla.

Meidän kuluttajien asia on kantaa pöytään oman maan ja -maakunnan tuotteita. Kun näin teemme työllistämme pitkän ketjun joka alkaa pellolta ja päättyy kaupan kassalle. Tuohon ketjuun kuuluu monenlaista erityisosaajaa ja -toimijaa. He asuvat naapurissamme niin kauan kun me heidän työpanostaan arvostamme ja tarvitsemme.

Tilakokojen suurentaminen ei ole oikotie onneen. Luulisi ”naapurista” opitun jo edes sen verran.
Tilojen vähenemisen tahtiin vähenevät myös maaseudun työpaikat. Selitykseksi ei riitä se, että suuremmilla tiloilla tarvitaan myös työvoimaa. Jokainen käsittää että tilojen lopettamisen myötä menetetään työpaikkoja maataloudessa ja sen liitännäiselinkeinoissa.

”Ketjujen” määrä vähenee. Minä ajattelen  näin – miten Sinä asian tuumaat?


Reijo Hongisto
Vimpeli
www.reijohongisto.fi