Viime viikkoina on keskusteltu samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä, jota eritoten Vihreät ajavat ja jota Kokoomus puheenjohtajansa Kataisen johdolla tukee. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että vain mies ja nainen voidaan vihkiä kirkossa, ja piste.
Kirkkoon kuuluvana seurakunnan jäsenenä näen, että luterilaisen kirkon linjaus siitä, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen liitto, on oikea ja tätä myös kirkkomme tulee noudattaa En voi millään muotoa tukea luterilaisen kirkon piiristä joidenkin piispojen ja pappien esittämiä puoltavia näkemyksiä samaa sukupuolta olevien henkilöiden kirkollisesta vihkimisestä. Se on kuin antaisi pirulle pikkusormen. Lopputuloksena on koko käden menetys.
Nämä kirkonmiehet ovat mielestäni lähteneet liian vapaamieliselle linjalle. Nykyään kirkon sisäistä myllerrystä katsoessa näyttää siltä, että kirkkomme suorastaan vainoaa vakaumustaan noudattavia, virkaansa vihittyjä pappeja sekä seurakuntalaisia. Linja on: "Jos et tee niin kuin me haluamme, ole hyvä ja poistu". Mielestäni Raamatusta ja kirkon linjauksesta irtisanoutuvien piispojen ja pappien tulisi ennemminkin olla niitä jotka eroavat kirkosta.
KD:n kansanedustaja Bjarne Kallis esitti kirkollisesta vihkimisoikeudesta luopumista, jos laki sukupuolineutraalista avioliittoon vihkimisestä joskus toteutuu. Perussuomalaiset eivät tässä vaiheessa tue Kalliksen esitystä. Mielestämme asiasta ei kannata edes keskustella, vaan kirkollinen vihkiminen tulee säilyttää. Jos homot ja lesbot haluavat avioon, he voivat ihan hyvin tehdä sen maistraateissa. Kirkkoa ei siihen pidä sotkea.
Lopuksi haluan tuomita kesällä Helsingissä järjestettyä samaa sukupuolta olevien parien ja heidän kannattajiensa Pride-kulkuetta vastaan tehdyn iskun. Perussuomalaiset irtisanoutuvat ehdottomasti kaikenlaisen väkivallan käyttämisestä aseena omien näkemysten edistämiseen vähemmistöryhmiä vastaan.
On pakko ihmetellä Tasavaltamme presidentin Tarja Halosen ulostuloa tässä asiassa. Hänhän tuomitsi iskun välittömästi peläten kansainvälisen maineemme menetystä, mutta eikö hän muistanut, että maineemme on kokenut jo vuosia kovia kolauksia pitkien ruokajonojen ja lisääntyvän köyhyyden ja työttömyyden myötä? Missä on presidentin huoli heistä?
Yhteiskunnalliset arvot ja keskustelunaiheet ovatkin heittäneet häränpyllyä. Ppresidentin ja kirkonmiesten sekä poliitikkojen tulisi mielestäni keskittyä ennemmin työttömien ja vähäosaisten ihmisten jokapäiväisen leivän saannin turvaamiseen, kuin toimia jonkin pienen äänekkään ja kirkon perusarvojen vastaisen ryhmän näkemysten puolesta.
Pentti Oinonen
kansanedustaja
Perussuomalaiset
