Tätä asemaa ei ole saavutettu helposti. SMP:n vararikon ja Perussuomaisten perustamisen jälkeen puolueemme sai vuoden 1995 eduskuntavaaleissa vain 1,3 prosentin kannatuksen, joka riitti yhteen kansanedustajapaikkaan. Seuraavissa vaaleissa 1999 kannatus jäi vieläkin alhaisemmaksi, 1,0 prosenttiin. Nämä pitkät vuodet Raimo Vistbacka taisteli eduskunnassa yksin ja voimiaan säästämättä, ainoana perussuomalaisena kansanedustajana.

Käänne parempaan tapahtui vuoden 2003 eduskuntavaaleissa, kun puolueen kantoraketiksikin mainittu Tony Halme nosti puolueen julkisuuden valokeilaan suoralla ja kumartelemattomalla asenteellaan ja herätti lähiöiden nukkuvat. 1,6 prosentin kannatus riitti jo kolmeen edustajapaikkaan, ja Raimo Vistbacka sai Halmeen lisäksi eduskunnan lehtereille seurakseen legendaarisen puheenjohtajamme Timo Soinin.

Kasvu vain kiihtyy

Sen jälkeen puolueemme kannatus onkin ollut koko ajan kiihtyvässä kasvusuunnassa, eikä loppua tälle kehitykselle näy. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa saamamme 4,1 prosentin kannatus nosti kansanedustajamäärän viiteen. Eduskuntaan Raimo Vistbackan ja Timo Soinin rinnalle nousivat Pentti Oinonen, Pirkko Ruohonen-Lerner ja Pertti Virtanen. Timo Soinin tultua valituksi europarlamenttiin hänen varamiehenään on jatkanut Pietari Jääskeläinen.

Nyt siis kannatusluvut näyttävät jo käsittämättömän suuria lukemia. Jos puolueemme kannatusprosentti kevään 2011 eduskuntavaaleissa olisi tuo viimeksi mitattu 12,5 prosenttia, tarkoittaisi se, että perussuomalaisten kansanedustajien määrä nousisi peräti kahteenkymmeneenviiteen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että edes SMP:n suurimman loiston päivinä 70-luvun alkupuoliskolla ei puolueemme kansanedustajamäärä ylittänyt kahdeksaatoista.

Nyt ei perussuomalaisten otteen pidä herpaantua. Jättikannatuksen saavuttaminen vaaleissa vaikuttaa nyt yhä todennäköisemmältä, mutta gallupit eivät äänestä, eikä kannatusta säilytetä ilman kovaa työtä ja periksiantamatonta asennetta.