Lähitulevaisuuden suuri haaste poliitikoille tulee olemaan se, miten vältetään 1990-luvun laman kaltaiset supistukset julkisissa peruspalveluissa ja minimoidaan nykyisen taantuman mukanaan tuomat vaikutukset lasten, nuorten ja lapsiperheiden arjessa.

Jo ennen nykyistä taantumaa lasten, nuorten ja nuorten aikuisten kehityksessä oli nähtävissä huolestuttavia piirteitä: yhä enenevä määrä lapsia sijoitetaan vuosittain kodin ulkopuoliseen hoitoon. Tänä vuonna sijaishuollossa on jo noin 17 000 lasta, josta kertyy kokonaiskustannuksia lähes 600 miljoonaa euroa. Lisäksi lähes joka kymmenes nuori jää koulutuksen ulkopuolelle tai keskeyttää opintonsa ja vuosittain pelkästään mielenterveyshäiriöiden vuoksi eläkkeelle jää noin 2000 alle 30-vuotiasta.

Lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt ja köyhyys on tullut yhä useamman lapsiperheen arjeksi. Riskitekijöitä perheen vähävaraisuuteen ovat toisen tai molempien vanhempien työttömyys, vähäinen koulutus, yksinhuoltajuus, suuri lapsiluku tai vanhempien nuori ikä. Yhteiskunnallisesti katsottuna muutoksia on tapahtunut erityisesti työelämässä, jossa irtisanomiset ja pätkätyöt ovat nykyään monen perheen todellisuutta.

Lasten ja nuorten elämä on siis huomattavasti vaativampaa kuin esimerkiksi muutamia vuosikymmeniä sitten ja kun perheiden elämä ja arki ovat monimutkaistuneet, niin myös lasten ja nuorten ongelmat tuntuvat monimutkaistuneen ja moninkertaistuneen.

Mutta vaikka aika ja kulttuuri sekä yhteiskunnan ongelmat muuttuvat, niin lapsen ja nuoren kehitykselliset tarpeet pysyvät samoina. Lapsi tarvitsee pitkän ja kiireettömän lapsuuden kasvaakseen vahvaksi nuoreksi ja myöhemmin aikuiseksi ja vaikka tämän päivän nuoruuteen kurotetaankin entistä varhemmin, niin lapselle ei kannata tavoitella kovin varhaista itsenäistymistä. Vanhemmat tarvitsevat avuksi rohkeutta sanoa lapselleen, että tuo ei vielä kuulu sinun ikäisellesi, sillä lapsen on parempi oppia odottamaan, kuin syöksyä suin päin hänen ikäkaudelleen kuulumattomien asioiden pariin.

Kasvaminen ja kasvattaminen tässä yhteiskunnassa ei ole helppoa ja sen vuoksi lapsi ja nuori tarvitsevat ympärilleen vastuullisia aikuisia tuekseen. Sellaisia aikuisia, jotka asettavat hänelle rajoja, antavat turvaa ja rakkautta, hyväksyvät hänet yksilönä sekä antavat hänelle aikaa ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta perheenä.

Olin taannoin yläasteen vanhempainillassa kuuntelemassa asiaa nuorista ja luennoitsija kertoi nuoren elämään liittyvästä tärkeästä ominaisuudesta, epämukavuusalueen sietokyvystä ja sen merkityksestä hänen elämälleen, etenkin jos se on liian suppea.

Oletko miettinyt, miten perheenne nuori käyttää aikaansa? Kasvaako hän vapaasti vailla velvoitteita? Millainen on nuoren epämukavuusalue ja mitä velvollisuuksia sieltä löytyy? Osallistuuko hän perheen yhteisiin toimiin vai puuhaileeko hän ainoastaan itseään kiinnostavia asioita?

Nykyajan vapaa kasvatus altistaa nuorta seuraavaan oireiluun:

OIRE: Epämukavuusalueen sietokyky on laskenut nuorella siinä määrin, että seuraukset näkyvät jo koulussa huonona menestymisenä ja myöhemmin työelämässä väsymisenä ja lisääntyvinä sairaslomina.

HOITO: Nuorelle määrätään epämukavuusalueen siedätyshoitoa, joka aloitetaan välittömästi.

LÄÄKE: kotitöitä, imurointia/ siivousta, yhteistä ateriointia perheen kanssa, roskien ulosvientiä, tiskien hoitamista, WC:n siivoamista, sukujuhliin osallistumista yms.

Asia saattaa vaikuttaa mitättömältä, mutta kun siihen kiinnittää huomiota, niin sillä on nuoren tulevaisuuden kannalta pidemmälle ulottuvat positiiviset vaikutukset, jotka näkyvät nuoressa sisuna, jaksamisena ja joustamisena esim. koulumaailmassa, omassa kodissa, parisuhteessa, työpaikalla sekä eri auktoriteettien kanssa. Se siis auttaa nuorta pärjäämään paremmin ulkoapäin tulevien vaatimusten kanssa.

Aikaa, välittämistä, rajoja ja rakkautta – se on pieni hinta siitä, että lapselle ja nuorelle luodaan tulevaisuutta ja että hän löytää paikkansa yhteiskunnassa.


Mervi Karinkanta
Tampereen Perussuomalaiset
Perussuomalaisten Naisten hallituksen jäsen