Haja-asutusalueiden asukkaat pakotetaan hankkimaan puhdistuslaiteet, jotka eivät edes toimi Suomen ilmasto-oloissa tarkoitetulla tavalla. Vastuu laitteiden toiminnasta kuitenkin jää asukkaalle - myös silloin, kun toimimattoman laitteen myynyt valmistaja tekee konkurssin.

Asetuksen antanut ympäristöministeri Jan-Erik Enestam sentään myöntää, että häntä huijattiin asetuksen perusteissa; se selvisi hänelle, kun asetusta sovellettiin hänen omaan kesämökkiinsä.

Huijaaminen oli sitä ennen selvinnyt jo aivan tavallisille maaseudun asukkaille. Ei ollut järjellisesti selitettävissä, miksi vanhusten piti hankkia kymmenienkin tuhansien arvoiset puhdistuslaitteet henkilökohtaisille jätöksilleen. Vanhusten aamukakan pitää olla tujua tavaraa, kun potallinen saastuttaa vesistöt Tanskan salmiin saakka, mutta viereiselle pellolle levitetyt kymmenet tonnit lietelantaa eivät ei sitä tee.

Tulkinta saa vahvistuksen ympäristöministeri Paula Lehtomäen esityksessä, jossa yli 68-vuotiaat vapautettaisiin puhdistuslaitteilta. Jotakin oleellista pitää ihmisen elimistössä muuttua, jos henkilökohtaiset päästöt muuttuvat juuri tuossa iässä erittäin haitallisiksi.

Tapahtuukohan oikeasti?

Asetuksen rukkaaminen lakiin tehtävällä täsmennyksellä on jo itsessään eduskunnan vedätystä: jos täsmennys ei kelpaa, jää asetus sellaisenaan voimaan. Eduskunnassa on laaja kannatus asetuksen kumoamiselle, mutta se ei kelpaa hallitukselle.

Ainakin koko keskustapuolue linnoittautui Lehtomäen esityksen taakse; siitä tehtiin edustajia sitova ryhmäpäätöskin. Hallituskumppani kokoomus sen sijaan viestitti halua irtautua hankkeesta. Myös perutuslakivaliokunta epäilee, että tuollainen ikäraja olisi mahdollisesti kansalaisten tasa-arvoisuutta loukkaava.

Asiasta näyttää tulleen kepun sisäinen arvovaltakiista, kun pääministeri Mari Kiviniemi ehätti ilmoittamaan ottavansa asian omaan harkintaansa. Lehtomäki näki sen maton vetämisenä jalkojensa alta ja peruutti Kiviniemen ilmoituksen. Siitä se kieltämättä olisi ollutkin; ei mehiläispesään mahdu kahta kuningatarta.

Ikäkysymyksen varjoon on jäänyt toinenkin asetuksen ratkaiseva virhe: se on takautuvaa lainsäädäntöä. Puhdistuslaitokset on asennettava myös niihin kiinteistöihin, jotka ovat jo varustettu aikoinaan hyväksytyillä jätevesien käsittelylaitteilla. Nyt vain takautuvasti julistetaan ne riittämättömiksi.

Sotku susiasetuksesta on melkoinen. Hallitus kinastelee keskenään esittelyvaltuuksista, siirtymäajoista ja velvoitteista vapautettavista. Laitteet jo asennuttaneet kyselevät, kuka maksaa - tai edes korjaa - niiden toimimattomuuden. Sehän ei ollut millään tavoin maallikon havaittavissa kauppoja tehdessään. Heillä oli vain asetuksen velvoite asennuttaa tuollaiset laitteet.

Onkohan asetus ollut tuon arvoinen?


Jorma Uski
kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä