Valtionvarainministeriön Raimo Sailas luki madonlukuja, että kuluja on leikattava ja verotusta kiristettävä 1,5 miljardia joka vuosi. Valtiovarainministerin asettama selvitysmies Martti Hetemäki puolestaan julkaisi oman "joululahjansa" juuri joulun alla: välillisiä veroja korotetaan - rajusti.

Vielä kesäkuussa VVM Jyrki Katainen painotti, että työryhmän tehtävänä on laatia "oikeudenmukainen verotus". Lopputulos oli suoraan EK:n manifestistä: suurituloisten verotusta helpotetaan ja painopistettä siirretään tasasuuruisina kerättäviin välillisiin veroihin. Työn tekemistä - niin väitetään - verotetaan vähemmän, mutta työntekijöitä sitäkin raskaammin. Laskun maksavat pieni- ja keskituloiset, joitten maksuvara kuluu lähes kokonaisuudessaan elinkustannuksiin.

Samanaikaisesti kerrotaan, että joka neljännellä kotitaloudella on vaikeuksia suoriutua välttämättömistä elinkustannuksistaankin. Ainakin valtionvarainministeriössä eletään aivan omassa maailmassaan, irrallaan äänestäjien arkitodellisuudesta.

Hallituksen toimintakyvyttömyyttä alleviivaa sekin, että selvityksen teettänyt Katainen ei ottanut kantaa esitykseen; siihen palataan "joskus helmikuussa". Valtakunnan ilmeisesti kaivatuin uutinen on ollut, koska Perussuomalaiset julkistavat vaaliohjelmansa, mutta hallituspuolueet eivät ole omista ohjelmistaan hiiskahtaneetkaan.

Hetemäen raportissa tarjotaan yritysverokannan alentamista, mutta läpsäytetään pk-yrityksiä lompsalla korvalle korottamalla ALV:tä. Jokainen prosenttiyksikkö ALV:ssä leikkaa pieni- ja keskituloisten maksukykyä noin neljällä prosentilla. Ja kun kaikki rahat menevät jo muutenkin elinkustannuksiin, leikkaisi esitys yritystenkin markkinoista jopa kahdeksan prosenttia. Jos ei leikkaa, niin joku maksaa veroista selvästi omaa osuuttaan vähemmän.

Eivätkä esitykset energiaverojenkaan kiristämisestä alentaisi pk-yritysten kustannuksia.

Ratkaisu on käsittämätön maassa, jossa talouden kasvuksi on arvioitu vajaa 3% ja avoin työttömyys lähentelee 300.000, piilotyöttömyys mukaan lukin puolen miljoonan tietämissä.

Työttömyyteen ei tuollakaan kasvuvauhdilla sanottavammin vaikutettaisi, mutta onko tarkoitus taittaa vähäiseltäkin kasvulta siivet?

Hetemäen raporttia on arvioitu muiltakin osin ristiriitaiseksi, joten sellaisenaan se ei kelpaa ainakaan hallitusohjelman perustaksi; neuvoteltavaa on kohtuuttoman paljon.

Sailaksen tavoitelistasta voisi selvitä panemalla harmaa talous aisoihin. Sen suuruudeksi on arvioitu 10-14 miljardia, joten pari miljardia/vuosi olisi saatavissa suhteellisen pienelläkin panostuksella - jos on haluja. Mutta kun keskusta-kokoomus on väistellyt siihen puuttumista jo runsaat kolme vuotta, ovat nuo halut ilmeisen vähissä.

Oman "suolansa" hallitusneuvotteluihin antaa kolmen suuren kannatuksen romahduskin. Enemmistöhallitukseen ei enää riitä, että niistä kaksi on hallituksessa. Oppositio jää liian vahvaksi, ja hallituksen "apupuolueesta" tulee hallituksen dominantti: riittää, että se vetää tukensa pois, niin hallitus kaatuu.

Tuo asetelma antaa kyllä hallituksen pienemmälle osapuolelle melkoisen hyvät lähtökohdat hallitusneuvotteluihin. Sillä tarvitsee vain olla tarpeeksi nk. parlamentaarista voimaa takanaan.

Toimiva yhdistelmä ei olisi myöskään nk. kolmen suuren hallitus, koska silloin väistämättä oppositiolinja olisi hallituksen sisällä. Ainakin kaikki poliittisesti kiistellyt asiat olisi jätettävä seuraavalle hallitukselle; hallitus toimisi lähinnä toimitusministeriönä.

Oma mielenkiinto tulee myös Perussuomalaisten gallupkannatuksen kasvusta: entä, jos se "kolmas suuri" onkin Perussuomalaiset. Ainakin se pakottaisi poliittisen kenttämme aivan uudelle kantille. Kahden mahtipuolueen valta-asemasta olisi pakko luopua ja hallituksesta tulisi enemmän sovitteleva - olipa sen kokoonpano mikä tahansa.


Jorma Uski
kaupunginvaltuutettu
Jyväskylä