Nykyisen ampuma-aselain mukaan esimerkiksi metsästykseen käytettävän ampuma-aseen saa hankkia 15-17 vuotta täyttänyt henkilö huoltajansa suostumuksella. Uuden lain mukaan lupa myönnetäänkin huoltajalle, jonka jälkeen varsinainen käyttäjä joutuu ottamaan rinnakkaisluvan. Täytettyään 18 vuotta hän joutuu jälleen ottamaan aseeseen oman hallussapitolupansa. Käytännössä tämä merkitsee alle 18-vuotiaan henkilön ampuma-aseen hankkimiskustannusten nousua nykyisestä 68 eurosta 168 euroon.

- Uuden ampuma-aselain vuoksi palvelun ja asioinnin tarve moninkertaistetaan lisäämällä lupabyrokratiaa. Kuitenkin samaan aikaan palveluverkostoa harvennetaan lakkauttamalla poliisin palvelutoimintoja, kertoo konstaapeli Reijo Hongisto Vimpelistä.

Vähävaraiset kärsivät eniten

Kustannusten nousu koskettaa erityisesti nuoria ja vähävaraisia, aloittelevia metsästäjiä, joista monet vielä tienaavat ensimmäisen aseensa esimerkiksi keräämiään marjoja ja sieniä myymällä. On myös syytä muistaa, että metsästys on monille syrjäytymisvaarassa oleville syrjäseutujen nuorille ainoa todellinen harrastusmahdollisuus.

Urheiluammuntaa harrastavat joutuvat melkoiseen myllytykseen, sillä heidän on urheilupistoolia hankkiessaan liitettävä lupahakemukseensa lääkärintodistus soveliaisuudestaan pitämään hallussaan käsiasetta. Se kuormittaa melkoisesti jo ennestäänkin ylityöllistettyä julkista terveydenhuoltoa. Monet ovatkin joutuneet turvautumaan yksityiseen lääkäriin, ja lääkärintodistus luvan saamiseksi on joissain tapauksissa maksanut jopa 300 euroa. Luvan kokonaishinta voi tällöin nousta lähemmäs viittäsataa euroa.

- Ei tarvitse ihmetellä jos suomalaiset urheiluampujat eivät tulevaisuudessa enää menesty kansainvälisillä kilpailukentillä. Myös ampumaurheilusta on tullut eliittilaji, jota voi harrastaa vain jos on kukkaro kunnossa.

Lupahallintohenkilöstö kuormittuu entisestään

Aselakia ryhdyttiin uudistamaan erittäin murheellisten kouluampumistapahtumien jälkeen. Metsästäjillä ei ollut näiden tapahtumien kanssa mitään tekemistä, mutta siitä huolimatta myös heidän oikeuksiaan kavennettiin, jota metsästäjien on hyvin vaikea ymmärtää ja hyväksyä.

- Poliisina tietenkin noudatan ja valvon kulloinkin voimassa olevaa lakia. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että uusi ampuma-aselaki ei tuo lupahallintoviranomaisten toimintaan ja toimivaltuuksiin mitään sellaista uutta ja ratkaisevaa, jota ei voitaisi soveltaa jo nykyisenkin lain nojalla. Peruspoliisin työhön uudella lailla ei ole sanottavaa vaikutusta, mutta lupahallintohenkilöstö kuormittuu entisestään. Tämän seurauksena hakija joutuu odottelemaan aselupapäätöstään entistä kauemmin, Hongisto toteaa.

Reijo Hongisto aloitti itse metsästysharrastuksen jo alakouluikäisenä, noin neljäkymmentä vuotta sitten. Hirviporukassakin viime syksy oli jo kolmaskymmeneskolmas. Iän ja kokemuksen karttuessa saalismäärät ovat menettäneet merkityksensä.

- Minulle luonto ja luonnossa kulkeminen ovat saalista tärkeämmät. Esimerkkinä vaikkapa hirvieläimen kaato pellolta viime syksynä. Sama emä tuli pellolle neljänä perättäisenä iltana. Kiikaroin sitä useita tunteja. Vasta viidentenä iltana ammuin laukauksen. Minä en metsästä elääkseni – minä elän metsästääkseni.


Teksti: Mika Männistö
Kuva: Kari Hongisto